Vanhempainvapaani päättyy 9 päivän kuluttua. Miettikääpä. 9 kuukautta on kulunut lasketusta ajastani, eli pian 8,5 kk sitten poikasemme näki päivänvalon... Tai no synnytyssalin valon, sillä hänhän syntyi keskellä yötä lumimyrskyn aikaan. Voi luoja miten aika kiitääkään. Vauvakuume kakkosesta nostelee välillä päätään holtittomasti, vaikka en ole saanut ensimmäistäkään edes konttaamaan vielä. Tai no ei kait se minusta riipu, milloin poika oppii konttaamaan :D Ryömiskelee vauhdilla ja käsi kurkottelee television ruutua, kitaravahvistinta, sohvan päällisiä ja vaikka mitä. Poika sai mitoikseen eilisessä neuvolassa 75,5 cm ja painoa on kertynyt 11,2 kg verran. Terveydenhoitaja nauroi pojan nähdessään, että voi valtava miten iso poika hän onkaan. Pötköllään ei voinut enää Jonttua puntarilla punnita, pieni suuri miehemme istui nakusiltaan puntarilla. Ja vielä kun tuon elohopeaksikin ristityn ukon olisi saanut pysymään aloillaan... Kumma juttu, miten istualtaanki voi olla liikettä noin pienessä ihmisessä :D

Tein päätöksen jäädä hoitamaan poikaa kotiin vuoden loppuun asti ainakin. Kassatyö kaupassa ei houkuttele minua vielä niin paljon, että lykkäisin pojan päiväkotiin. Täällä on edelleenkin sairastettu, ihan tuolta elokuusta saakka. Poika yskii ja on räkäinen, tänään sitten lääkärissä käytettiin. Onneksi korvat olivat puhtaat, epäiltiin korvatulehdusta siellä. Ristin merkki seinään siitä, että on selvitty kahdella flunssalla tähän asti. 

Aika kuluu ja ei kulu kotona. Poika on vilkas ja tarvitsee virikkeitä. Kahdet päiväunet onnistuvat nätisti tiettyihin kellonaikoihin, jos esimerkiksi ollaan oltu ulkona. Jos ollaan sisällä koko päivä samojen lelujen ääressä, poika tuntuu tylsistyvän, väsähtävän ja kiukustuvan nopeammin ja tarvitsee useammat unet, kolmet yleensä silloin. Mikäpä siinä, rattaisiin vaan ja ulos, kirpputoreille, kirjastoon, kaupunkiin tai ystävien luo. Kipeinä ollessamme oltiin kaksi viikkoa kotona niin, että en käynyt kuin työhaastatteluissa pyörähtämässä ja olin pimahtaa.Kukaan ei käynyt meillä eikä me missään. Tuttavapiirissä moni käy nyt koulua tai töissä, joten aika vähissä on välillä ollut kontaktit. Eilen hoksasin että apua, miksi en tajunnut alkaa etsiä jotain kerhoa tai muskaria/jumppaa tai vastaavaa, jossa voisimme pojan kanssa aktiivisesti käydä. Typerä minä. Syyslukukauden jutut on jo alkaneet, pitäisi siis alkaa etsiä ryhmiä johon vielä pääsisi mukaan. 

Poikanen on saanut suuhunsa nyt neljännen leegonsa, etuhammas puskeutui läpi ylös. Saa seuraa varmaan ihan näillä näppäimillä, ylhäällä olikin jo etuhampaan viereinen hammas. Draculan näköinen kaveri meillä ja aijai kun ne ovat terävät ne hampaat. Puruleluksi päätyy usein käsi tai jalka, mikä nyt sattuu sopivasti olemaan siinä lähettyvillä. Nautin pojan kanssa olosta todella paljon, en oikein tiedä/muistakaan mitä tein ennen häntä. En varmaankaan mitään merkittävää...