Havahduin töissä pakastimen päällä päivystäessäni, että herra jumala, kolmen viikon päästä istun lentokoneessa matkalla Milanoon. Pitäisi mennä valmistujaisiin ja voi herra jumala, pitäisi ostaa coctail-mekko kyseiseen tilaisuuteen. Argh. Ostostelu kun ei tule rajoittumaan pelkästään tuohon mekkoon.

Pitäisi ostaa meikkivoide. En osaa, apua. Minä kuitenkin päädyn ostamaan jonkun liian vaalean, jolloin todella näytän albiinolta tai sitten liian tummalta, jolloin näytän karoteenin yliannostuksen saaneelta. (joo, koettu on, tosin olin silloin yläasteiässä ja testailin varmasti summassa kaikki käteen sattuneet salvat ja naamiot) Pitäisi ostaa ripsari. Ja suurin osa ripsareista on sellaisia, että ensimmäisen käyttökerran jälkeen ne kuivuvat paakuiksi. Pitäisi saada eloa näihin tynkiin ja tönkköihin räpsyttimiin. Pitäisi ostaa itseruskettavaa. Istuin lähes koko hellekesän sisällä *häpeä, häpeä* tekemässä kaikkea enemmän ja vähemmän viisasta ja painokelvotonta, joten rusketus on ainoastaan käsivarsissa ja kasvoissa. Ja jalat on ihan albiinot. Oisi ratkiriemukas tilanne vetäistä coctail-mekko päälle ja näyttää hillityn ruskean sävyjen tikkurilan maalikortilta. "Tästä se ajatus sitten lähti"... Pitäisi ostaa lämminvaha. Muuten kun tässä elämässä en itseäni osaakaan kiduttaa, niin ajattelin ottaa käyttöön itsekidutuksen top 1 vaihtoehdon. Karvat veks pitemmäksi aikaa, kera kiljumisen ja kirosanojen. Pitäisi ostaa toppi. Näyttäisi vaan kivalta ja saisin tekosyyn ostaa sellaisen. Pitäisi ostaa farkut. Sama kuin edellinen, tosin näille olisi oikeasti tarvekin.

Päädyn kuitenkin jonnekin christian diorin osastolle jonkun carmen-nimisen tätin kanssa ja köhin astmakohtauksen lailla joka tuotteen hinnan kohdalla ja vinkkaan hiljaa tätille, että tuota miten ois tuo rimmelin osasto tuolla päin....

Kullalle pitäisi ostaa myös vaatteet juhlatilaisuuteen. Ja sehän mielenkiintoista onkin, että kaksi opiskelijaa toteuttaa unelmansa päästä ulkomaille... Mun elämäni suurin unelma, Italia.

Vapise Carmen, mä tulen vielä.