Oon soittanu ja puhunu, juossu businessnaisen näköisenä pitkin kaupunkia, syönyt lounaita firman piikkiin ja kirjoittanut esitetekstejä, mainosmateriaaleja lähetettäväksi Helsinkiin ja voi jestas vaikka mitä. Työpäivät menee väkisin 8 tuntiseksi, vaikka kiinteää työaikaa ei ole. Mun periaatteet vaan on, että kesken en jätä vähäistä hommaa.

Ei oo, ei haluta, ei tarvita-keskustelut ovat vaihtuneet tervetuloa palaveriin- puheluihin. Kyllä, oikeasti. Minä, minä ihan itse olen saanut palavereita järjestettyä. Niissä sitten käyn kyllä esimiehen kanssa. Mutta 6 tarjousta lähetetään huomenna. Voi kauhistus, mä saatan alkaa tienaamaan. Ainakin vähäsen.

Mun pitäis soittaa verohallintoon, että uusivat mun verokortin sellaiseksi että se on provisiopohjainen ja kunnollisilla veroprosenteilla. Tiedän, että verottaja nappaa leijonanosan joka tuloista, mutta mä otan palautuksina takaisin kiitos mielellään. Laskeskelin eilen, että saatan päästä 4000 euron kuukausituloon tässä kuussa. Ja mun vaatimus oli 1700 euroa kuussa. Olin pyörtyä.

Haaveet kasvaa. Netistä etsitään sopivaa pirssiä, ihastellaan kolmioita, tutkitaan vauvanvaatteita. Miettikääpä. Mä epätoivon alhossa mietin, etten kuuna päivänä pääse koulusta pois, en tienaa ikinä tällä hommalla, en ees pääse tapaamaan asiakkaita. Tänään on kaksi palaveria. Pitäisi muuten alkaa tälläytyä. Oli niin järkkyhyvä olo, kun jammasin kylpytakki päällä tossut jalassa aamulla, kun soitin kello 8 asiakkaalle ja sain palaverin jo tälle iltapäivälle. Mä oon niiiiin hyvä. Se ei tosin tarkoita, että tulee kaupat, mutta mä iloitsen jo siitä että pääsen asiakkaan luokse.

Isä on soitellut ja ollut kovasti tukena mulle epätoivon hetkinä. Sunnutaille sovittiin perhetreffit, ehkä taas pulkkamäkeilyä. Sitäkin viime viikonlopun synttärireissulla taas harrastettiin, makkaran paiston kera. Herkuton helmikuu loppui kaksi päivää ennen kuun loppua, mussutin suurella nautinnolla kahvissa lillutettuja pipareita ja kakkua. Todisteena 3 finniä naamassa. Heti ja poks. Rasvainen herkkumässy ja naama kukkii kuin mummon petuniat. Herkkulakkoilu jatkuu edelleen jollakin tasolla (eilisiä digestive keksejä ei lasketa).

Lisäksi käytiin uimassa taas ekaa kertaa sen miehen järkyttävän kuumeiluviikonlopun jälkeen. Vesijuoksin tunnin ja voi hyvä jumala mä oon jumissa. Mä oon viikon istunu koneella tekemässä paperitöitä ja sitte taas juossu päivät korkokengissä asiakkaiden luona, niin tiesihän sen jo että shokkihoito tulee. Tänään on sovittu keksinmussutus treffit ystävän kanssa ja iltakävely sen päälle. Kahdeksaksi linnottaudun töllön ääreen vahtimaan Idolsia ja äänestämään übersöpöä Panua voittoon. Tosin se Anna tytteli on kyllä aika pakkaus upean äänensä kanssa.

Muuten, ihan pakko paljastaa edes tänne, kun sukulaisille ei voi paljastaa. Vauvahaaveet aikaistuvat koko ajan, nyt suunnitelmissa olisi, että yrittäminen aloitettaisiin tuossa syksyn kynnyksellä, että kevätvauva tulisi. Miettikää. Ihan käsittämätöntä!!! Oon ihan onneni kukkuloilla. Puoli vuotta. Ehkä. Ellei maa kaadu ja tule jotain ylitsepääsemätöntä. Mä tihkun ja tirisen järkyttävää onnea. Hui kamala.