Televisiossa pyörähti torstai-iltana ohjelma parisuhteista ja niiden menemisestä päin persettä. Eli on ongelmia, sitten otetaan kaksi terapeuttia, asennetaan kamerat kämppään ja annetaan niiden jokusen aikaa kytätä pariskunnasta otettua videomateriaalia. Videomateriaalia on satoja tunteja, mutta lopputulokseksi saada 10 minuutin pätkä, jossa muutamaa vikaa toistetana koko ajan. Ei ollenkaan sitten mitään helliä ja hyviä juttuja näytetä televisiossa. Siis voiko oikeasti olla niin, että pariskunta ei kuukauden aikana halaa toisiaan kertaakaan. En usko. Mutta niitähän ei tietenkään telkkarissa näytetä.

Ja kun sitä ohjelmaa katsoimme, minä omalta pikku sohvaltani ja mies omalta isommalta sohvaltaan, niin jopas alkoi omakin parisuhde tuntua läpimädältä. Me emme suutele silmät auki, koska minusta se on luottamuksen puutetta ja sitä ettei antaudu suudelmaan. Mutta amerikkalaisten seksiterapeuttien mielestä se on avoin ja yhdistävä tapa suudella. Jatkuva seksinnälkä on ilmiselvä ilmiö läheisyyden puutteesta, joten parisuhde on läpimätä silloin, kun seksintarpeet eivät kohtaa. Pitäisi sitten alkaa harrastaa tantraa, helliä pihanurmella ja ostaa kukkasia. Jos taas päätyy muhinoimaan, niin pitää harrastaa tantrista esileikkiä vähintäänkin niin pitkään, että molemmat kihisevät himosta.

No, tuli eteen käsite "yhteinen laatuaika", joka ohjelmassa selkeästi määriteltiin toiveiden täyttämiseksi romanttisessa ympäristössä ja pikkutuhmien tehtävien täyttämiseksi kotosalla tai jossain muualla. Laatuaikaa on kynttiläillallinen, yhteinen pesuhetki tai taivaallinen illallinen, jonka toinen on tehnyt juuri toista osapuolta varten. No, mitenkä se homma sujuu nykyisin:

- Minä pyydän miestä toteuttamaan toiveeni, jotka hyvin usein rajoittuvat akselille; pesisitkö koneellisen pyykkiä, jos tulet kotiin ennen minua, tiskaisitko astiat, minä huuhtelen ne sen jälkeen, siivottaisiinko yhdessä. Mutta en minä kuitenkaan pyydä häntä suutelemaan kesken tiskauksen tai pyydä tuomaan kukkasia
- Pikkutuhmat tekemiset hyvin usein johtavat juuri siihen seksiin. Joten ollaanko me nyt epäonnistunut pari, jos me ei jätetä joku kerta seksiä väliin? Onhan se mukava, jos saa toisen syttymään vilauttamalla pakaraa suihkuun mennessä, mutta varmasti terapeutit olisi sitä mieltä, että olemme liian riippuvaisia toisistamme.
- Laitamme kyllä yhdessä ruokaa tai valmistamme sitä toisillemme. Tosin puitteet monesti ovat sitä, että keittiössä on likaisia astioita ruuanlaiton jäljiltä, telkkari huutaa ja valot on päällä. Ei siis juurikaan tule tehtyä sitä "romanttiseksi". Ja jotenkin joku jauhelihasoosi tai iänikuinen kanarisotto eivät saa pointseja kotiin romanttisuudellaan.

Ja minä olen ihan tyytyväinen näin. Mutta silti oltiin molemmat aivan hädissämme sen typerän ohjelman takia. Pitäisikö meidän olla enemmän mielikuvituksekkaampia? Keksiä olemassa olevista puitteista jotain seksikästä ja romanttista, josta tekisi sitä laatuaikaa? Ilman että se vaatisi rahallista panostusta? Minä kyllä tahtoisin välillä kukkasia, ne olisivat kyllä oikeasti ihania. Ja olisi ihanaa täyttää kylpyhuone kynttilöillä ja saunoa kynttilän valossa. Olisi mukavaa syödä hedelmiä olohuoneen lattialla, käydä kävelyllä keväisessä puistossa. Mutta aina eivät aikataulut kohtaa, jaksa tai muuta vastaavaa tekosyyn kaltaista toimintaa.

Meillä on omia pieniä projekteja lähinnä elokuvien ja tv-sarjojen kanssa; seuraamme alusta saakka esim. CSI:tä, Frendejä ja Housea. Kuuntelemme paljon musiikkia ja käymme konserteissa aina kun on vain rahaa. Laitamme yhdessä ruokaa ja hellittelemme toisiamme kyllä aina, kun vain voimme. Suutelemme ja nukahdamme toistemme läheisyyteen peiton alle. Vietämme aikaa eri huoneissa joko tietokoneilla surfaten, musiikkia kuunnellen tai kirjoja lukien, mutta käymme aina tarkistamassa että onhan molemmilla kaikki hyvin. Juttelemme asioista, sanomme että rakastamme. Vaikka riitelemme emmekä aina ymmärrä toisiamme. Vihaamme jotain piirteitä toisissamme, mutta hyväksymme ne silti. Teemme lapsellisia yhteisiä asioita ja vitsailemme toisillemme. Säästämme purkkiin kolikoita, jotta jonain päivänä voimme sillä rahalla hankkia jotain suurta ja ihanaa (säästössä yli 200 euroa)

Minusta näin on ihan hyvä. Ja varsin ihanaa on ollut kuulla, kun mies sanoo kuinka onnekas hän onkaan minun kanssani. Vallan tunteellisia olemme olleet molemmat tässä kuukauden verran ja lähentyneet todella paljon. Tuntuu että meitä ei erota mikään, olemme kasvaneet niin tiukasti yhteen kiinni.

Mutta asiasta vielä poiketen, eilen en saanut lempihuppariani kiinni, kun puskureilleni on tapahtunut jotain. Paino on noussut melkein puoltoista kiloa ja tissit pursuilevat rintaliiveistä. Ja ai niin, kp 35 meneillään.... *viheltelee*