Ystäväni sai eilen iltapäivällä prinsessan, synnytys kesti pitkään ja sitä oli jouduttu vauhdittamaan kalvojen puhkaisulla. Supistelut alkoivat jo lauantaina, sunnuntaiaamuna he kävivät synnärillä kääntymässä ja palasivat ilmeisesti illasta/yöstä takaisin. Kalvot puhkaistiin maanantaiaamuna, jonka jälkeen synnytys oli edennyt nopeasti ja helposti. Minä kihisisin miljoonia kysymyksiä, joita haluaisin ystävälleni esittää. Mutta maltan mieleni, annan hänen levätä, nuuhkia vauvan tuoksua ja kysyn sitten joskus, kun on voimansa kerännyt. Ja samapa se oikeastaan miten hänen synnytyksensä eteni, ei minun mene kuitenkaan samalla lailla.

Minuun iski ehkä pieni kateus siitä, että ystäväni saa ihastella pientä kääröään nyt. Ei ole kauan enää omaan synnytykseenkään, mutta ensimmäistä kertaa alkaa tuntua siltä, että voisihan se jo tulla. Ei ole kauhun tunnetta, vaan alan olla pikkuhiljaa valmis. Tosin kroppakin alkaa jo pikkuhiljaa muuttua niin tönköksi että tässä on jo väkisin karannut mieleen se, että muutaman viikon päästä voin taas itse hallita vartaloani, selkäkivut ehkä vähenevät, lonkat palautuvat ja lantiokin lakkaa kipuilemasta.

Eilen ostettiin Papuselle tavaraa. Kylpyamme, vaippapaketti, peppupyyhkeitä, sinkkirasvaa. Pitäisi ostaa vielä kuumemittari, rintakumit, rintapumppu ja imetysliivit. Liivinsuojia ostin eilen. Saapa nähdä joko niitä kohta pitää alkaa pitämään, meinaa nuo maitorauhaset ilmoitella vähän että valmiudessa ollaan. Edelleenkin vain sellaista töhnää niissä, mutta sitä on nyt runsaasti ja yön aikana sitä tulee enemmän mitä päivällä. Kylpyammeeseen olisi ostettu jalatkin, mutta voi hyvänen aika, se rautakehikkohan maksoi 30 euroa, järkyttävän hintainen!! Se jäi kauppaan ja mies lupautui joka kerta konttaamaan polvillaan kylpyhuoneen lattialla kylvetyksen aikana :D Mutta ehkäpä meillä tehdään niin, että Papunen kylvetetään keittiössä, niinkuin äitini kylvetti siskoani. Pöydän päälle amme ja voila, sopiva työskentelykorkeus. Mutta sepäs katsotaan sitten. Pitäisi ostaa tosiaan vitamiinitipoista lähtien kaikkea, mutta ajattelin että mies ehtii ne hakemaan kyllä sitten, kun vauva on syntynyt.

Mies ei ole antanut pedata vauvalle petiä, hän tahtoo tehdä sen sitten, kun olen laitoksella. Että jää jotain laiteltavaa. Synnärikassiakaan en ole ajatellutkaan vielä, kun nuo tavarat oli ihan hankinta-asteella vielä. Imetysliivit ajattelin ostaa ensi kuun alussa, kun saan rahaa. Samalla voisi katsoa matkakokoisia shampoo ja hoitoaineita, sillä en tahtoisi kuskata isoja puteleita synnärille. Kameraankin on patterit ladattuna, cd-levylle poltettu musiikkia ja kännykän laturi on näköetäisyydellä. Ne vain pitäisi sitten kasata. Miten ihmeessä muistan neuvolakortin sitten, sehän se tärkein varmasti on?

Lostit alkavat loppua, mitä ihmettä teen?!? Kirjahyllyssä näyttäisi äkkivilkaisulta olevan enkelit & demonit kirja edelleenkin kesken, sekä pari lukematonta dekkaria. Mieli halajaisi antikvariaattiin tekemään kirjalöytöjä. Lisäksi minua kysyttiin treffeille ensi viikolla, yksi odottava äiti haluaisi tavata minut. Voi jee, mahtava juttu!!! Odotan ensi viikon lääkärikäyntiä, sekä lähetettä ultraan kuin kuuta nousevaa...