Päivitykset jää vähiin, mutta kärsivällisyyden kasvun lisäksi täällä kasvaa joku muukin. Pienokaisemme nimittäin mitattiin ja punnittiin 1 kk neuvolassa viime perjantaina (herrajestas, ku aika vierähtää, eikä olla mihinkään ees kotoa vielä liikuttu!!!). Pituus oli nyt 57 senttiä (sitä tullut siis 6 senttiä neljässä viikossa) ja painoakin oli tullut 960 grammaa pienelle lisää! Pudotettiin kyllä silmät päästä ja leukaluut lattiaan, mutta johan huomattiin ku kahden viikon iässä alkoi 56 senttiset vaatteet käydä vähitellen pieneksi. Mun pieni *sniif*!!! Pään ympärysmittaki oli kasvanut melkeen kahdella sentillä. On tullut pieniä vaikeuksia jo sovittaa pikkuinen syliin nojatuolissa imettäessä.

Maidon tulokin on kasvanut, aloitin juomaan maidontuotantoa lisäävää mammateetä. (saa luontaistuotekaupasta ihan tuolla nimellä). Lisäksi pitää juoda nestettä mulla n. 5 litraa päivässä, muuten kuivahdan kasaan ja maitoakin tulee selkeesti vähemmän. Korviketta ollaan annettu silloin tällöin enää, mutta kerta-annokset on 10-20 milliä yleensä vaan syötön päälle mitä syö, eli ei varmasti oikeasti olisi ees tarve. Nyt ollaankin alettu tutilla tuota turhaa syömistä jättämään pois. Maidon tulon parantumisen myötä lapsukainen viihtyy tissillä vartin verran (voittajafiilis!!!!!) per tissi ja syötöt on paaaljon inhimillisempiä.

Yöt alkanut nyt mennä silleen, että lapsonen nukahtaa 22-23 yöunille, herää kahdelta ja viideltä syötöille. Aamulla sitten 7-8 aikaan herää pitemmäksi pätkäksi ylös. Parit pitkät päikkärit nukkuu (3 tunnin unet kerralla) vaunuissa, aamupäivällä ja iltapäivällä ne siis. Illalla torkuksii yleensä syötön jälkeen sinne yöuniin saakka. Mitään mahakipristelyjä en oo täällä enää sen jälkeen havainnut, kun pienen maha tottui siihen että kakka ei turahtele housuun nukkuessaan. Nyt ei kannatakaan enää vaippaa vaihtaa heti unilta herättyä, siellä ei nimittäin ole mitään, mutta syötön aikana turisee kyllä sitten ihan kiitettävästi :D.

Aviollisia velvollisuuksiakin ollaan päästy miehen kanssa hoitelemaan ja hyvältä tuntuu. Itseasiassa jopa paremmalta kuin ennen synnytystä... hih. Vaikka vielä on selkeesti lantionpohjalihaksissa parantamista, niin kahden keskinen hellittely ei kyllä tehnyt kipeää ollenkaan, vaan tuntui heti hyvältä.

Olen huomannut että mulla ei hirveesti tule ajateltua tätä vauvanhoitoa silleen, että omaa aikaa ois vähän... Ehdin syömään ruuan lämpimänä, käymään pesulla aamuin illoin, keittämään kahvia, lukemaan lehtiä, surffaamaan netissä, tekemään kotityöt jne. Ehkä se johtuu siitä, että lapsukainen nukkuu pitkiä pätkiä yöllä ja päivällä. Oon nimittäin kokenut jo pitkästyväni välillä, kun omaa-aikaa on käytetty sohvalla makaamiseen, elokuvien katsomiseen, kotityöt on hoidettu, päikkärit otettu jne. Siis sen lisäksi että hoitelen vauvaa sitten kotosalla yksin. Miehen kanssa sitten kyllä aika vähän ehditään olemaan yhdessä, johtuu ihan siitä että on päivät töissä. Joskus aivan hämmästyy kun kävelee toisen ohi ja tajuaa etten ole halannut häntä aamun jälkeen ollenkaan. Halaus tuntuu hyvältä :) Mutta me ollaan oltu aika itsenäisiä sieluja alusta asti, samassa tilassa oleminen ei ole vaatinut kylki kyljessä kiehnäystä, joten tämäkään ei tunnu poikkeavan normaalista juurikaan. Olen ehkä sitten outo. Mutta kieltämättä olisi ihanaa jos saisi olla kaksin yhden yön kunnon yöunien kera. Sitten joskus sekin :) Saunomaan ollaan päästy yhdessä, koska miehen sisko oli käymässä ja mun ystävä samaan aikaan lauantai-iltana ja jäivät pojalle vahdiksi. Kyllä maistui saunaolut hyvältä :) Ja ne löylytkin, ekaa kertaa synnytyksen jälkeen pääsin löylyttelee.

Mutta pitää varmaan alkaa herätellä pientä miestä tuolta vaunuista, toin hänet jo parvekkeelta sisäänkin, ku itkuhälyttimen kautta ähisteli kovasti ja arvelin että heräilee pian... Mutta mitä vielä, nukkuu nyt vaunuissa sitte tuossa vieressä :D

Ai joo, yksi juttu on jääny vähälle: muiden blogien seuraaminen. Suosikeissani on varmaan 20 blogia, mutta ehdin niistä vaan murto-osaa muka lukemaan silloin kun muistan. Pahoitteluni vaan kaikille ;).