Mistä vääntäisin kirjoittamisen aihetta? Ainahan meillä jotain tapahtuu, ei siinä mitään. Poikanen on kiukkuinen pieni ampiainen, eikä rauhoitu nukkumaan päivälläkään ilman tassuttelua. Hampaita tulee kahden alhaalla olevan legon lisäksi, yläikenessä jollottaa vastakappaleet niin pulleana, että odotan hampujen läpipuskemista hetkenä minä hyvänsä. Noo, jos tekee yhtä hartaudella hampaita, niin edellisten kanssa yöt oli helvettiä 3 viikkoa. Nyt onneksi/lapsen harmiksi on tunkaistu perärööriin joka ilta suppo ja ah, 7 heräämistä vaihtuu yhteen ja minäkin saan levätä! Ukko nukkuu kuin nakki hampurilaisen sisällä peittoon kääriytyneenä yönsä, eikä herää vaikka katto tippuisi sänkyyn. Mur, se aiheuttaa välillä suunnatonta ketutusta.

Kesä sitten oli ja meni. Aika olematon kesä oli, ei säiden puolesta ainakaan meitä suosinut. Toukokuussa alkanut työnhakubuumi levisi mulla siten että lähetin 26 hakemusta, joista 16 on mennyt umpeen, kolmeen haastikseen niistä pääsin. Kymmenkunta vielä on auki, joten kuun loppuun asti odotan. Kaksi ensimmäistä haastattelua meni ihan ok. Ekassa olin aivan pyllystä, pukeuduin väärin enkä todellakaan kokenut olevani omalla maaperällä. Häpesin olemustani ja itseäni ja ajattelin äitiyden sumentamilla aivoillani. Tokassa meni jo paremmin, olin toisena hakijana kärjessä. Mutta joo, kun ä-lomaa vielä on jäljellä, eikä pojalle välitöntä hoitopaikkaa, niin hyvästit sille työlle. No, kolmas haastattelu taas... Sieltäpä sit löytyikin töitä. Kassanhommia ihan normaaliin ruokakauppaan, vaikka koulutus on korkeakoulutason tradenomi. Mutta kun en ole valmistunut ja mulla on lapsi, niin turha luullakaan että assarin paikat ois auennu mistään lafkasta. Varmaan ovat nauraneet mun hakemuksille. Järkyttävintä oli huomata, että vasta kun poistin perhesuhteeni cv:stä, alkoi haastattelukutsuja sadella. Haastattelussa toki kerron että mulla on lapsi, mutta melkein jo päätin etten kerro sitäkään, kun se tuntuu olevan työnantajille kuin myrkkyä. Asiat toki järjestäisin kuntoon sitten kunnolla, mutta minusta vain ei ole peittelemään elämäni tärkeintä asiaa...

Työpaikan sain henkilöstörekrytoinnin kautta ja ensi viikolla mut koulutetaan hommiin. Parasta on, että jos keikkaa pukkaa aikana jolloin en töihin pääse, ilmoitan vain että en tule. Mies on osa-aikaisena joten sovittelemme työajat yhteen niin että poikaa ei tartte hoitoon laittaa. Joko ukkeli tai minä hoidetaan poikaa kotona. Iltakeikkoja ja viikonloppua ajattelin nyt ens alkuun. Ja koska olen jo minimi äitiystuella, saan tuon minimin sitten ja päälle muutamat roposet töissä olosta. Saan niin taloudellistakin kuin henkistä voimavaraa tuolta, hetki muualla tekemässä ihan jotain omaa tekisi niiiiin hyvää.

Ja mitäs vielä... Kela pyyteli maaliskuussa liikaa maksamaansa asumistukea takaisin ja ukollekin lätkäistiin melkein 400 euroa takaisin maksettavaa. Yhteensä melkein 800 euroa siis. Sitä maksellessa meni kesäkuukaudet aika iloisesti, joten kuntosalikorttikin happani lompakossa. Ukko sai lomarahansa tuossa heinäkuun lopussa ja ihanaa; mullekin liikeni salikorttiin rahat! Olenkin nyt taas käynyt salilla. Kesäaikana tuli käveltyä kyllä päivittäin, liikuttua ulkona, rannalla, puistoissa, kaupungilla ja ystävien luona. Kotona ei montaa päivää kokonaan vietetty. Ja jos vietettiin, ne olivat siivouspäiviä jolloin heiluin imurin varressa ja pyykkikoneen nurkilla :D Mutta mutta, syömiset olivat mulla aivan järkyttävällä mallilla. Söin aamupalan, tyyliin pari leipää ja kahvia, koska rahatilanteemme oli erittäin huono. Liikkeellä ollessa saatoin hakea jotain purtavaa mut pääasiallisesti mentiin niin että söin seuraavan kerran illalla klo 19. Eli 10 tuntia syömättä meni parhaimmillaan... Palkkapäivänä sitten pääsi lopulta ruokakauppaan kunnolla, mut se ilo oli aika lyhyttä. En siltikään päässyt laihtumaan, vaan paino on pyörinyt siinä samoilla kulmilla, lähtöpainoon on edelleen 3 kiloa. Tosin, kesälomareissu mummolaan tuossa heinäkuun alussa sai painon nousemaan yli 70 kilon, olin pyörtyä. Farkut eivät mahtuneet jalkaan, missään ei ollut hyvä olla. Mummolassa kun oli pullaa, perunaa, leivonnaisia, jäätelöä, karkkia, suklaata, limpparia ja noh, muutama siiderikin... Niinpä lomareissun päätyttyä paino putosi viikossa 4 kiloa, hieman ilmeisesti oli turvotusta hiilareista!!!

Olen nyt tutkinut vähähiilihydraattista diettiä, karppausta siis. Mutta minusta vain ei ole ainakaan vielä vetelemään pelkkää rasvaa ja välttelemään myös hedelmiä. Mutta vähitellen tähän suuntaan mennään. Nuudeleita söin viimeksi lauantaina, sen jälkeen lautasella on lisukkeena ollut pelkkiä kasviksia lihan lisäksi. Leipää oon syönyt 3 viipaletta perjantain jälkeen. Tänään sain ukon aamuiselta kauppareissulta voita ja kuohukermaa. Siis mulle järkeen ei käy vielä se, että rasvaa vetelemällä laihtuu, mut on aivopesty niin hyvin kevyttuotteisiin. Mutta tarkoitukseni on siis lisätä kasviksia, syödä täysjyväviljaa ja välttää vehnää, pastaa, riisiä. Mikäli käytän sitten lisukkeita, ne ovat täysjyvää + annokset puolitetaan ja korvataan kasviksilla kunnes kylläisyyden tunne saavutetaan. Oliiviöljyä käytetään jo paljon muutenkin, nyt sitten myös voita lisäillään. Olo on hyvä, mutta nyt salitreenaaminen tuntuu vievän puhdin pois. Johtuu varmaan siitä, et palauttavia hiilareita tulee aika vähän... Mutta armahdan siis itseäni, oon syöny puuroja ja hedelmiä edelleenkin. Yritän pitää hiilarit alle 100 g/vrk, tähän asti oon onnistunu siinä aika hyvin. Nälkää en oo kyllä nähnyt, eilen vedeltiin pekonilla ja juustolla täytettyä lihamureketta (korppujauhojen tilalla käytin kaurahiutaleita, oisin käyttäny ruishiutaleita, mut ne oli loppu) ja höyrytettyjä kasviksia. Linsseihin oon tutustunut kans, tein aivan loistavaa linssikeittoa tässä. Mies nauroi annokset nähtyään että miksi en ota kuvaa ja ala pitää myös ruokaosiota blogissa :D Katsotaan, katsotaan... Mutta, viikossa ei paino ollut pudonnut, mutta vyötäröltä ja lantiolta oli kadonnut sentti, OHHOH!

Mutta mikäli lukijajoukossa on VHH-dieettiä noudattavia henkilöitä, kommenttia lootaan, täällä oltais halukkaita saaman infoa/vertaistukea/neuvoja/kokemuksia, mitä vain :)