On ollut pakko aikatauluttaa oma elämä, että aika riittäisi kaikkeen
ilman stressiä. Tänäänkin koulu alkaa vasta yhdeltätoista, mutta
heräsin jo ennen seitsemää. Kirjoitin kolmea oppimispäiväkirjaa,
jäsensin opinnäytetyön rakennetta, etsin n. 10 yrityksen yhteystiedot
(puhelinnumero, faxi ja email), söin ja tupeerasin naamani kuntoon. Nyt
saan vain olla hetken, ilman kiirettä.
Minun viikonloppuni.... Rakas tuli sunnuntaina luokseni, avasi oven
avaimellaan kun luin peiton alla kirjaa. Hän oli ihan tuulen kylmettämä
ja minä suutelin häntä. Se oli ihana tunne. Pian sitten laukusta
putkahti esiin pieni suloinen muovikassi, jossa tuliaiseni olivat.
Kaunis rasiallinen suklaata ja peltirasiassa ihanalta maistuvia
keksejä. Rakkaani oli vieraillut suklaapuodissa ja toi minulle
tuliaisina ihania suussasulavia herkkuja. Melkein märisin... En
kuitenkaan. Kiikuin rakkaani kaulassa ja kiittelin vuolaasti. Illalla
paistoimme vohveleita ja katsoimme... Pieni suklaapuoti- elokuvaa.
Rakas ilmoitti jäävänsä yöksi ja niin hän eilen aamulla lähti ennen
kahdeksaa kohti kotiaan ja omaa opiskeluaan. Näemme ylihuomenna
seuraavan kerran. Lauantaina matkustamme junalla sitten veljeni ja
hänen tyttöystävän luokse. Veljeni ei ole tavannutkaan rakastani vielä.
Matkustamme yhdessä sitten hautajaisiin, niin paljon
vihaamaani tilaisuuteen. Tekopyhiä sanoja monelta kuinka vainaja oli
niin tärkeä ihminen, mutta todellisuudessa kun kysyy, että milloin edes
piti yhteyttä kuolleeseen sukulaiseen, niin ei osaakaan vastata. Minä
tunnustan, olin huono käymään isomummon luona. Kävin jouluisin ja
kesälomalla, kerran vuodessa ehkä hyvällä tuurilla. En soittanut, enkä
kysellyt kuulumisia. Isomummo oli tärkeä osa lapsuuttani, vietin monta
yötä siellä ja sain elämäni parasta jauhelihakastiketta ja makaroonia
siellä. Ja aina oli pöydässä hienoimmat kahvikupit, vaikka porsastin
pienillä pullakäsilläni pöydässä. Laitettiin aina pullaa pöytään,
laitettiin liikaa sokeria aina kahviin. Isomummo tosin käytti vain
hedelmäsokeria. Minä leikin aina isomummon kiehtovilla kirjahyllyn
esineillä, kivipeikolla joka joi posliinisesta vesileilistä vettä
aavikolla seikkaillessaan. Mutta myöhemmin, en enää käynyt, en
soittanut. En kadu sitä oikeastaan. Olen usein kovin saamaton ja ajan
vain omaa etuani, että etenisin elämässäni eteenpäin mahdollisimman
nopeasti. En pidä paikoilleen jäämisestä.
Mutta lauantaina
hautajaisten jälkeen ehkä juomme oluen tai kaksi, tutustumme koko
joukolla toisiimme uudestaan ja uudestaan. Minä, rakas, veljeni ja
veljeni tyttöystävä. Siitä tulee hauskaa. Tai sitten katastrofi, sillä
veljeni asunnossa on kaksi kania ja koira... Ja rakkaani on allerginen.
Ai niin, peruin combatin ja pumpin tältä viikolta, ei ole aikaa
moiseen. Tänään menen saksan tuntien jälkeen pomoni luo ja alan
soittamaan ja faksaamaan yrityksiin materiaalien puitteissa. En tiedä
kauanko se kestää, mutta puoli viiteen asti ainakin aion olla koululla.
Sitten ystäväni pääsee koulusta omilta tunneiltaan ja tulemme minun
luokse syömään suklaata, keksiä ja juomaan teetä... Mukavaa.
tiistai, 19. syyskuu 2006