Heräsin tänä aamuna jo ennen kahdeksaa. Oikeastaan vähän jälkeen
seitsemän jo. Näin unta, että suutelin rakasta miestäni. Suutelin vain,
suutelin ja suutelin. Heräsin hymyillen ja venytellen, enkä saanut enää
unenpäästä kiinni. Töihin on mentävä tänään klo 13, mutta ei juuri nyt
paina sekään asia. Illalla ikävöin kovasti ulkomailla reissaavaa
miestäni. Laitoin viestin ja pian puhelin soikin. "Minä tulen sinun
luokse sunnuntaina käymään, minulla on tuliaisia". Olin lentää kattoon
ja siitä läpi. Voi ihanaa. Minä ajattelin tietenkin, että nähtäisiin
seuraavan kerran vasta ensi torstaina, kun menen miehen luokse. Mies
lupasi olla huomenaamuna keittämässä mulle aamukahvia.
Tänä aamuna sitten tarkistin linja-autoaikataulut huomiselle. Harmin
paikka, ensimmäinen linja-auto on täällä vasta puoli 12 aikaan. En
pysty nukkumaan mitenkään enää niin pitkään, kun olen tottunut ennen 8
joka aamu nousemaan. Päätin siis, että jos mies ei voi aamupalaa mulle
tehdä huomenna, niin minä teen hänelle ruokaa huomenna. Niinpä minä
läksin kauppaan tuossa tunti sitten.
Kaupasta paikansin
ruisvuokaleipää. Ostin sen kylkiäiseksi italialaisin yrtein maustettua
tuorejuustoa. Kun tulin kotiin tein pari tuorejuustoleipää ja söin
wetabixeja jugurtin kera. Kaupasta ostin myös vitamiinimehua ja
nakkasin multivitamiinitabun naamaan. Oon tottunu nyt joka päivä
ottamaan vitamiinin ja kyllä sillä on vaikutusta, jaksaa paljon
paremmin. Enkä oo muuten juonut kahviakaan enää niin paljon, kun oon
noita vitamiineja nappaillu.
Huomenna rakkaani toivottavasti
tulee luokseni. Minä suutelen häntä, silitän, otan omakseni ja hellin
häntä. Hän oli viime kuussa viikon reissussa ulkomailla ja minä olin
vastassa häntä kun hän tuli junalla. Näin hänet jo kaukaa, lähdin vain
juoksemaan. Kyyneleet poltti melkein kurkussa ja hyppäsin mieheni
syliin ja puristin jalkani hänen vartalon ympärille ja suutelin vain.
Junassa raiteilla meitä katseli nainen, joka hymyili meille. Kyllä,
minä rakastan ja minä kaipaan vaikka kyse ei olisikaan kuin viikosta.
Minä kaipaan jo muutaman minuutin jälkeen.
Huomenna. Toivon niin.
---
Edit: niin, kyllä sieltä kaupasta tarttui mukaan sitä ruokaakin huomiselle, mutta se onkin sitten jo toinen juttu :)
lauantai, 16. syyskuu 2006