Sinun pitäisi kirjoittaa kirja, sanoo moni. Kirjoitat niin mukaansatempaavasti ja teksteillesi saa välillä nauraa vedet silmissä. No, sitten kun sitä kirjaa yrittää vääntää niin eihän siitä paskaakaan tule. Teksti tökkää inspiraation puutteeseen. Ei minusta ole organisoimaan pitkää tekstinpätkää ja saamaan tekstin työstämiseen kulumaan vuotta. Nou kän duu.

No niin, kesä on ohi ja syksy ja arki alkaa uudestaan. Kouluun pitää palata maanantaina ja punttisalillekin ilmottauduin maanantaille jo. Niin sitä vaan punnerretaan ylimääräiset humppakahvat veks sitten. Oon lihonu ihan helvetisti ja joka suupalasta tulee morkkis. Ja arvatkaa mitä teen? Vedän kylmää keskikaljaa naamariini tällä hetkellä. No, vaikka sen kunniaksi sitten, että lievästi laitamyötäisessä ollut itäblokin ihme yritti tänään iskeä mua töissä: neiti on khaunis, mhitä hän thkee jillalla? (aksentti ja känni). Siinä uutta otsistani heilutellen tapitan kännistä baruskia ja sanon, että kuule menen teelle äitimuorin luo ja poikaystävä repisi perseet jos tulisin sun luokse. Nietu. Shetä jhoiperteli pjois sitten.

Minä joskun mietin, että oisinkohan mä minkäänmoinen ihminen, jos mulla ei toimis tää dramatiikka. Tiiättehän, niinku kun hiillostaa miestä:
Minä:"perse tuntuu leveältä tänään"
Mies: "se mitään leveä ole"
Minä: "vihjaatko, että jonain toisena päivänä se on leveä?"

Tai
Minä: "Mulla on ne päivät, oon maailman epäeroottisin olento"
Mies: "etkä ole, olet ihana ja seksikäs"
Minä: "No, haista sitten paska"

Minun pitäisi opetella ilmaisemaan itseni paremmin. Parisuhteeni on paras ikinä. Ei sitä ole kauan kestänyt edes, muutaman kuukauden vasta... Hassustihan kaikki alkoikin... Mutta siitä ei tässä postauksessa.

Pointti on, perse levisi kesän aikana, tuli muutoksia ihmissuhteisiin, oon saanu uusia ystäviä, mutta menetin monia. Olen pätkis- patukka addiktiossa ja minussa asuu nymfomaani. Ja mun turpa tarttee perusteellisen pesun nyt.