Kävin töiden jälkeen äipän luona lettukesteillä. Tapasin siskoni
poikaystävänkin siinä samalla. Voi sitä nuorten rakkautta. Ovat niin
symbioosissa keskenään että saisi paistinlastalla irroitella. Töissä
söin pari eines hampparia tänään, kun oli kaupassa tarjouksessa... Ja
voi hyvä jumala sentään, että sitä voi potea huonoa omaatuntoa joka
kerta kun kurkistaa peilistä. Minä oikeasti tahtoisin liikkua ja käydä
salilla. Aikaa siihen ei ole yksinkertaisesti liiennyt. Aamulla pitää
nousta todella aikaisin jo muutenkin, että ehtisi tehdä kaikki
tarvittavat asiat. Ja illalla on niin väsynyt sitten, että sammuu
sänkyyn aikaisin.
Tenttejä tulossa 5 seuraavan kahden viikon sisällä. Luin kahden tentin
koealueen läpi tänään töissä. Hyvä minä. Huomenna kertausta edelleen ja
pitää tehdä muistiinpanojen muistiinpanot vielä tenttejä varten.
Huomenna voisin taas kiduttaa naapureita siivoamalla ja pesemällä
pyykkiä. Anteeksi nyt vain kaikille, joiden mielestä sunnuntai pitäisi
pyhittää lepopäiväksi, mutta kun mokoma päivä tuntuu olevankin ainoa
päivä viikossa, jolloin minulla riittää aikaa hoitaa kaikki koti- ja
koulutyöt kuntoon. Huomenna voisin käydä myös kävelyllä/lenkillä jos ei
sada vettä. Ruska on jo kyllä kuolemaisillaan, mutta on tuolla ulkona
silti ihan uskomattoman kaunista vielä. Tänäänkin, aurinko paistoi ja
oli lämmintä 13 astetta.
Mies on jossain työpaikan pirskeissä. Sai kutsun sinne jo silloin, kun
se oli täällä mun luona. Mä arvasin, että sille tuli kutsu
lauantai-illan viettoon. Ei uskaltanu vaan tunnustaa sitä mulle eka. Mä
sitten sanoin, että tottakai sä menet, kun sun ystävät ja työkaverit
sut on sinne kutsuneet. Kait se luuli, että mä rimahdan sille. Että
pakotan sen istumaan lauantai-illan yksin kotona, ettei se vaan nyt
joisi kenties mies porukassa liikaa tai nolaisi itseään kännissä
jossain. En minä tahdo sitä kahlita kotiin, kun sillä on ystäviä ja
mahdollisuus mennä. Herranen aika, ei kait sitä voi toisen elämästä
alkaa päättämään. En minä tahtoisi sitoa miestäni itseeni niin lujasti,
että veisin siltä kaiken sille tärkeän ja tuputtaisin tilalle vain
minua itseäni. Minä, minä ja minä. Minä tahdon ottaa huomioon miehen
elämän, sen tarpeet. Ja ehkä se näkee minutkin viehättävänä, kun se
huomenna pikku krapuloissaan makaa sängyssään. Se kertoo polttaneensa
liikaa, istuneensa saunakabinetissa ukkoporukalla pyyhkeet lanteilla ja
ne on vetäneet työnantajan piikkiin kossucolaa ja puhuneet
tietokoneista. Sitten ne ovat käyneet jossain paikallisessa
ravintelissa ja muistikuvat katoaa ennen kotiin menoa. Ja se ihmettelee
että nostetut rahat ovat edelleen lompakossa ja että kuinkahan sitä
kotiin on tultu... Ai, että mistäkö tiiän... No, mulla on vain
aavistus...
lauantai, 7. lokakuu 2006