Kävin töiden jälkeen äipän luona lettukesteillä. Tapasin siskoni poikaystävänkin siinä samalla. Voi sitä nuorten rakkautta. Ovat niin symbioosissa keskenään että saisi paistinlastalla irroitella. Töissä söin pari eines hampparia tänään, kun oli kaupassa tarjouksessa... Ja voi hyvä jumala sentään, että sitä voi potea huonoa omaatuntoa joka kerta kun kurkistaa peilistä. Minä oikeasti tahtoisin liikkua ja käydä salilla. Aikaa siihen ei ole yksinkertaisesti liiennyt. Aamulla pitää nousta todella aikaisin jo muutenkin, että ehtisi tehdä kaikki tarvittavat asiat. Ja illalla on niin väsynyt sitten, että sammuu sänkyyn aikaisin.

Tenttejä tulossa 5 seuraavan kahden viikon sisällä. Luin kahden tentin koealueen läpi tänään töissä. Hyvä minä. Huomenna kertausta edelleen ja pitää tehdä muistiinpanojen muistiinpanot vielä tenttejä varten. Huomenna voisin taas kiduttaa naapureita siivoamalla ja pesemällä pyykkiä. Anteeksi nyt vain kaikille, joiden mielestä sunnuntai pitäisi pyhittää lepopäiväksi, mutta kun mokoma päivä tuntuu olevankin ainoa päivä viikossa, jolloin minulla riittää aikaa hoitaa kaikki koti- ja koulutyöt kuntoon. Huomenna voisin käydä myös kävelyllä/lenkillä jos ei sada vettä. Ruska on jo kyllä kuolemaisillaan, mutta on tuolla ulkona silti ihan uskomattoman kaunista vielä. Tänäänkin, aurinko paistoi ja oli lämmintä 13 astetta.

Mies on jossain työpaikan pirskeissä. Sai kutsun sinne jo silloin, kun se oli täällä mun luona. Mä arvasin, että sille tuli kutsu lauantai-illan viettoon. Ei uskaltanu vaan tunnustaa sitä mulle eka. Mä sitten sanoin, että tottakai sä menet, kun sun ystävät ja työkaverit sut on sinne kutsuneet. Kait se luuli, että mä rimahdan sille. Että pakotan sen istumaan lauantai-illan yksin kotona, ettei se vaan nyt joisi kenties mies porukassa liikaa tai nolaisi itseään kännissä jossain. En minä tahdo sitä kahlita kotiin, kun sillä on ystäviä ja mahdollisuus mennä. Herranen aika, ei kait sitä voi toisen elämästä alkaa päättämään. En minä tahtoisi sitoa miestäni itseeni niin lujasti, että veisin siltä kaiken sille tärkeän ja tuputtaisin tilalle vain minua itseäni. Minä, minä ja minä. Minä tahdon ottaa huomioon miehen elämän, sen tarpeet. Ja ehkä se näkee minutkin viehättävänä, kun se huomenna pikku krapuloissaan makaa sängyssään. Se kertoo polttaneensa liikaa, istuneensa saunakabinetissa ukkoporukalla pyyhkeet lanteilla ja ne on vetäneet työnantajan piikkiin kossucolaa ja puhuneet tietokoneista. Sitten ne ovat käyneet jossain paikallisessa ravintelissa ja muistikuvat katoaa ennen kotiin menoa. Ja se ihmettelee että nostetut rahat ovat edelleen lompakossa ja että kuinkahan sitä kotiin on tultu... Ai, että mistäkö tiiän... No, mulla on vain aavistus...