Minä eilen mietin töissä lasta. Minä mietin asiaa monta tuntia, kun
aikaakin oli. Minä mietin, mitä me miehen kanssa ostaisimme
pienokaiselle. Makuuhuoneen nurkkaan pieni kehto, jonka mies aikoisi
valmistaa. Sanoi minulle, että muista pistää tilaukseen heti kehto, kun
lapsi on tulossa. Minä rauhoittelin, että kyllä sitten on 9 kuukautta
aikaa se kehto tehdä. Ja että ilmoittaisin heti, kun tietäsin minussa
kasvavasta elämästä. Me laittaisimme kehdon viereen lipaston
pienokaisen vaatteille ja lipaston päälle hoitotason. Sen viereen
vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, talkkia, rasvaa ja sen sellaista.
Seinälle julisteita, joissa iloisia värejä ja kivoja yksityiskohtia,
mitä lapsi saisi katsella. Lapselle kauniita ja käytännöllisiä
vaatteita, jotka suojaavat ja lämmittävät pientä vauvan kehoa. Leluja
ja kauniita vuodevaatteita.
Minä tahtoisin naimisiin. Sanoa tahdon rakkaalleni. Pukeutua
valkoiseen, vaikka viaton en olekaan. Pitää kädessäni kaunista kimppua
ja kävellä isäni rinnalla rakkaani luo. Yhdessä aina. Pitää juhlat,
tanssia ja nauraa.
Minä tahtoisin päästä yhteiseen kotiin mieheni kanssa ja joskus meille
ison talon. Minä tahtoisin neljä lasta. Minä tahtoisin valmistua ja
päästä töihin.
Järjestys ei ole oikea. Mutta siinä järjestyksessä mitä minä eniten toivoisin.
sunnuntai, 1. lokakuu 2006