Minä eilen mietin töissä lasta. Minä mietin asiaa monta tuntia, kun aikaakin oli. Minä mietin, mitä me miehen kanssa ostaisimme pienokaiselle. Makuuhuoneen nurkkaan pieni kehto, jonka mies aikoisi valmistaa. Sanoi minulle, että muista pistää tilaukseen heti kehto, kun lapsi on tulossa. Minä rauhoittelin, että kyllä sitten on 9 kuukautta aikaa se kehto tehdä. Ja että ilmoittaisin heti, kun tietäsin minussa kasvavasta elämästä. Me laittaisimme kehdon viereen lipaston pienokaisen vaatteille ja lipaston päälle hoitotason. Sen viereen vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, talkkia, rasvaa ja sen sellaista. Seinälle julisteita, joissa iloisia värejä ja kivoja yksityiskohtia, mitä lapsi saisi katsella. Lapselle kauniita ja käytännöllisiä vaatteita, jotka suojaavat ja lämmittävät pientä vauvan kehoa. Leluja ja kauniita vuodevaatteita.

Minä tahtoisin naimisiin. Sanoa tahdon rakkaalleni. Pukeutua valkoiseen, vaikka viaton en olekaan. Pitää kädessäni kaunista kimppua ja kävellä isäni rinnalla rakkaani luo. Yhdessä aina. Pitää juhlat, tanssia ja nauraa.

Minä tahtoisin päästä yhteiseen kotiin mieheni kanssa ja joskus meille ison talon. Minä tahtoisin neljä lasta. Minä tahtoisin valmistua ja päästä töihin.

Järjestys ei ole oikea. Mutta siinä järjestyksessä mitä minä eniten toivoisin.