Kävin lenkillä äipän kanssa. Normaalisti mä käyn tuon samaisen lenkin 40 minuutissa, nyt siihen meni puolitoista tuntia. Tosin äippä poltteli välillä tupakkaa ja pysähdyttiin yhteen liikkeeseen, josta äiti välttämättä halusi ostaa suklaata. Kieltäydyin tuosta ah niin himottavasta nautintoaineesta ja hypin pitkin pihaa kylmissäni. Äiti käveli hiljakseen, mä otin juoksuspurtteja eteenpäin ja palasin juosten aina takaisin. Sykkeen sain ainoastaan tällä tavalla pidettyä yli 100. Sekin on vaan raaka arvio, koska mittaan aina kaulalta sormilla sykkeen ja arvioin sen aika raakasti. Ensi viikolla tulee hommaan muutos, kun saan sykemittarin joka tarkasti ilmoittaa, ettei löysäilyyn ole varaa.

Ruokavalio mulla ei ole todellakaan kohdallaan. Syön vähän ja lähinnä kaikkea vehnäpitoista (paljon hiilihydraatteja). Syön salaattia, kasviksia ja hedelmiä koulussa lounaalla aina tarjonnasta riippuen. Kotiin ei ole vara kiikuttaa kuin makaroonia ja paahtoleipää. Pitäisi siis tehdä täysi ruokavalioremonttikin. Sitten kun on rahaa (ja joulu mennyt hus pois). Mietinkin äsken suihkussa kauhulla, että nyt näkyy vatsalihasten ääriviivat hennosti, niin joulun jälkeen niitä saa kaivella läskivuorien alta. Pitää pysyä vaan lujana ja välttää turhaa mässäämistä. Kohdistaa napostelu mandariineihin (joka on minun überherkku nro 1) ja omenoihin. Ja syödä sitä kinkkua maltillisesti. Huoh.

Yritän löytää internetistä tulevan kotikaupunkini Budoseurojen sivuja, josko minulle sieltä kevättalvella joku laji löytyisi mitä alkaisin harrastamaan. Joku itsepuolustuslaji olisi mukava, pitäisi kropan kunnossa, opettaisi itsekuria ja elämän arvostusta/hallintaa. Voisi olla ihan hyvä vastapaino talven pimeydelle käydä vähän sparraamassa itseäni. Olikin jo puhetta rakkaan kanssa, että lähdettäisiinkö ja lisäksi olen saanut jo yhden tytön lähtemään mun kans kuntosalille kun päästään muuttamaan.

Kolmannessa jaksossa asustelen sitten äitin luona ja lähes joka koulupäivä alkaa 11. Siinä olisikin hyvä sauma käydä aamu-uinnilla hallilla ennen koulua. Voi rakas joku ihana Jumala, anna minun pitää kiinni tästä innostuksesta pitkän aikaa...