Kävin lenkillä äipän kanssa. Normaalisti mä käyn tuon samaisen lenkin
40 minuutissa, nyt siihen meni puolitoista tuntia. Tosin äippä poltteli
välillä tupakkaa ja pysähdyttiin yhteen liikkeeseen, josta äiti
välttämättä halusi ostaa suklaata. Kieltäydyin tuosta ah niin
himottavasta nautintoaineesta ja hypin pitkin pihaa kylmissäni. Äiti
käveli hiljakseen, mä otin juoksuspurtteja eteenpäin ja palasin juosten
aina takaisin. Sykkeen sain ainoastaan tällä tavalla pidettyä yli 100.
Sekin on vaan raaka arvio, koska mittaan aina kaulalta sormilla sykkeen
ja arvioin sen aika raakasti. Ensi viikolla tulee hommaan muutos, kun
saan sykemittarin joka tarkasti ilmoittaa, ettei löysäilyyn ole varaa.
Ruokavalio mulla ei ole todellakaan kohdallaan. Syön vähän ja lähinnä
kaikkea vehnäpitoista (paljon hiilihydraatteja). Syön salaattia,
kasviksia ja hedelmiä koulussa lounaalla aina tarjonnasta riippuen.
Kotiin ei ole vara kiikuttaa kuin makaroonia ja paahtoleipää. Pitäisi
siis tehdä täysi ruokavalioremonttikin. Sitten kun on rahaa (ja joulu
mennyt hus pois). Mietinkin äsken suihkussa kauhulla, että nyt näkyy
vatsalihasten ääriviivat hennosti, niin joulun jälkeen niitä saa
kaivella läskivuorien alta. Pitää pysyä vaan lujana ja välttää turhaa
mässäämistä. Kohdistaa napostelu mandariineihin (joka on minun
überherkku nro 1) ja omenoihin. Ja syödä sitä kinkkua maltillisesti.
Huoh.
Yritän löytää internetistä tulevan kotikaupunkini
Budoseurojen sivuja, josko minulle sieltä kevättalvella joku laji
löytyisi mitä alkaisin harrastamaan. Joku itsepuolustuslaji olisi
mukava, pitäisi kropan kunnossa, opettaisi itsekuria ja elämän
arvostusta/hallintaa. Voisi olla ihan hyvä vastapaino talven pimeydelle
käydä vähän sparraamassa itseäni. Olikin jo puhetta rakkaan kanssa,
että lähdettäisiinkö ja lisäksi olen saanut jo yhden tytön lähtemään
mun kans kuntosalille kun päästään muuttamaan.
Kolmannessa
jaksossa asustelen sitten äitin luona ja lähes joka koulupäivä alkaa
11. Siinä olisikin hyvä sauma käydä aamu-uinnilla hallilla ennen
koulua. Voi rakas joku ihana Jumala, anna minun pitää kiinni tästä
innostuksesta pitkän aikaa...
torstai, 30. marraskuu 2006