Kummallinen virnistys alkanut levitä enemmän ja enemmän nassukkaan. Tirskututtaa mielettömästi ja pulputan kuin papupata. Kanssaihmiset tuntuvat rakastettavilta ja tiskauskin maistui, vaikka normaalisti inhoan koko puuhaa. En mä mitään nautintoaineita oo vetäny, en oo impannu mitään liimoja enkä tusseja, poltellu mitään huumausaineita, saati nauttinut nenänannaa. Se on positiivinen hyvänolon tunne ja se on löytänyt minut pitkästä aikaa. Syksyllä tuli masisteltua kaikesta, koulusta, ihmissuhteista ja ajan riittämättömyydestä (samalla oli kuitenkin tuhottoman yksinäistä). Nyt fiilis on ihan eri. Koulu menee omalla painollaan ja lisäksi olen alkanut saamaan oikeasti hyviä arvosanoja. Ja jos arvosanaa ei tule, niin menen uusintatenttiin. Olo on kuin uudesti syntynyt. Syytän tästä pillereiden poisheittämistä ja salilla heilumista.

Tänään kävinkin taas salilla ja siellä meni melkein pari tuntia. Sama treeni ollut tähän mennessä joka päivä, pyrin tekemään laitesarjat samalla lailla joka kerta. En kyllä oikeastaan tiedä edes että miksi, mutta sillälailla se tuntuu luontevimmalta. Kait se on just sen takia, että bodypumpissa tulee sarja aina tietyssä järjestyksessä ja mun salitreenin lihassarjat menee pumppijärjestyksessä. (sekava selitys)

Ja tänään tapahtui muutenkin outoja asioita; kävelin kouluun edestakaisin (yhteensä 5 kilsaa ja tunti kävelyä järkyssä vastatuulessa), kävin kaupassa kävellen (siihen meni jotain puoli tuntia, edelleen hirveässä tuulessa ja takaisin kahden ruokakassin kanssa). Kaupassa sitten eksyin lastentavara-osastolle. Juu-u, siellä mä katselin hoitopöydän päällisiä, kylpyammeita ja törmäsin tuijotellessani vaippapakettiinkin. Toivottavasti n. 5 marketissa työskentelevää luokkakaveria ala kuvittelemaan minun olevan pieniin päin. Sitten, olen tiskannut, lukenut tenttiin ja tehnyt tänään taas yhden ryhmätyön. Ja mulla on vahva tunne, että vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja ja viikossa päiviä, että ehtisi kaikki tekemään ajallaan. Tosin viikonloppu ei tunnu tulevan koskaan ja nyt on jo ahdistus että tulee perjantai ylihuomenna, koska silloin on tentti. En todellakaan ole lukenut siihen tarpeeksi, vaikka nyt viikon olen päntännyt aihetta 3 tuntia illassa. Ei vaan riitä. Mutta jos tulee hylsy, niin uusimaan vaan. Ensi syksynä on aikaa uusia, kun ei oo enää kuin muutama hassu kurssi.

Työasioissakin kuului lopultakin. Työnantaja haluaa pistää minut myyntiin ja asiakaspalveluun ja työ alkaa sitten koulutusjaksolla. Ennen töiden alkua pitäisi muistaa käydä kampaajalla jossa pitäis pätkiä näitä mun kutreja vähän siistimmäksi ja laittaa uusi väri. Siihen meneekin sitten 90 €...

Ja apua, rakas täyttää vuosia perjantaina. Hän tahtoo lahjaksi minut, joten nyt täytyy pistää parasta peliin. Mennään yhdessä syömään, elokuviin ja drinksuille. Suosittelen kaikille parisuhteessa oleville käymään treffeillä aina kun vain on mahdollisuus. On niin mukava syödä hyvin, juoda vähän viiniä... Me innostuimme viimeksi kertomaan kaappimusafanituksesta syödessämme. Oli mainiota nauraa toisen kanssa, kun paljastui että molemmat kaappifanittaa jotain bändiä, jota ei koskaan kehtaisi muille mainita. Muutenkin noilla treffeillä voi paljastaa aina jonkun uuden asian itsestään, niin pysyy kiinnostus yllä aina. Ja kuka käskee menemään treffeille kalliiseen ravintolaan? Lämpimästi vaatetta päälle, termariin kaakaota ja ulos istumaan ja rupattelemaan (säävarauksella, ei sinne kastumaan kannata mennä tai tuulen tempaamaksi joutua). Tai suuri suosikkini: paljon jädeä, marjoja, suklaa- tai kinuskikastiketta, töllön ääreen viltin alle ja nautiskellaan olosta vaan.

Uijui, tulisipa äkkiä viikonloppu.