Menin torstaina rakkaani luokse. Hän oli vastassa linja-autoasemalla härski virnistys kasvoillaan. Ei hän mikään vilauttelija ole, oli raasu nassu puuduksissa hammaslääkärireissun takia. Vinha ilmestys, kun hänen nenäkin vääntyi ihan kieroon hymyilessä, kun toinen puoli kasvoista täysin puutunut. Ilta taidettiin kuluttaa saunomalla ja tekemällä lasagnea suunnitelmien mukaan.

Perjantai aamuna rakas palasi pian noustuaan takasin viereeni, hänen tunnit olivat peruuntuneet. Nukuttiinkin sitten jonkin aikaa vielä. Lähdettiin puolilta päivin kaupunkiin ja pääsin himoitsemalleni kampaajalle. Hiukset lyhenivät ja kerrostuivat rokahtavasti ja saivat kauniin värin. Se sitten maksoikin suolaiset 100 euroa. Joo-o, kun sekoitti kolmea eri väriä hiuksiini, niin maksoihan se. Tämän jälkeen sitten mentiinkin optikolle valitsemaan kultaselleni lasit. Hänelle löytyikin pitkän eiein jälkeen kyllä kyllä, nimittäin Pradan hienot puolihengettömät kehykset. Siis ylhäällä kehys, alhaalla näkymätön nailonsiima. Rakas tuhlasi sitten näihin kolminkertaisesti minun kampaajareissuun verrattuna. Mutta helpottuu siis tietokonetyöskentely ja lukeminen. Illalla mentiin ystäväpariskunnan luokse katsomaan erästä korealaista leffaa (jonka nimeä minä dementtinen horisko en enää muista), mutta leffan idea on, että nainen on ollut syyttömänä vankilassa 13 vuotta syytettynä murhasta ja alkaa kostaa sitten poispäästyään. Aika rankka tapa kuvata maailmaa noilla korealaisilla.

Perjantain ja lauantain välistä yötä sulostutti kello kolmen aikaan alkanut naapureiden karaokesessio. Sitä sitten kuunneltiin toista tuntia. Potkin pattereita, hypin vessan lattialla (muistu niin elävästi mieleen edellisin asuntoni ja laulavat naapurini). Ei auttanut, loilotus jatkui. En siis vaan yksinkertaisesti viitsinyt lähteä rappukäytävään kyttäämään että mistä kerroksesta se laulu kuuluu. Luulin, että fiksut ihmiset tajuavat, ettei kello kolmen karaoke herätä naapureissa hirveitä sympatioita ja kimppalaulun tarvetta.

Rakas sitten valitteli kovaa paleltamista ja minä ajattelin, että se hammaslääkärireissu nyt sitte nostaa hälle vähän lämpöä. Käskin pukea pyjaman päälle ja kääriytyä mun lähelle. Nukahdin tyytyväisenä, kun naapuritkin lopettivat mölyämisen. Heräsin kahden tunnin päästä horkassa vapisen mieheni puuskutukseen ja peiton alta kuuluu: mu-mu-mulla on ky-ky-kylmä-mä-mä *vapisevalla ja horkkaisella äänellä* Käsi otsalle ja pam, äkkiarviolta 39-40 astetta kuumetta. Minä juoksin ympäri asuntoa, etsin lääkkeitä ja kiikutin vettä. Lisäpeittoja, villasukkia, fleecehousuja. Kuume ei laskenut 800 mg buranallakaan. Siinä valvottiinkin sitten aamuseitsemään ja odotettiin ystäväpariskunnan heräilyä (asuvat naapuritalossa) ja heiltä sainkin kuumemittarin ja lisää lääkkeitä. He käyttivät minua myös apteekissa hakemassa panadolia. Kuume laskikin nopeasti panadolilla. Meni ihan perseelleen nukkumiset kuitenkin. Ystäväpariskunnan kanssa katsottiin sitten splatterkauhupätkä The Descent (örkkejä, pimeitä ja ahtaita paikkoja ja paljon verta). Joo, ei ihan normi-ihmisten safkausleffa. Rakas kärsi koko elokuvan ajan, kuumehoureet ja ahdistava leffa, ei hyvä yhdistelmä. Siis miinuspisteitä minulle huonosta tyttöystäväilystä.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö nukuttiin hieman paremmin, edelleen heräilyjä kahden tunnin välein mittaamaan kuumetta, juomaan vettä jne. Sunnuntaina nukuttiin pitkään, katsottiin Miyazakin Totoro (suosittelen kaikille Miyazakin leffoja!Kun yhden aloittaa, on pakko katsoa kaikki), syötiin niinkin terveellisesti kuin kananmunia ja pekonia, pastaa ja jäätelöä kinuskikastikkeella. (Tiedän, tiedän, mahdottomia nämä viikonloput). Mutta kun sai hyvän tekosyyn kipuilevan rakkaan kanssa syödä ja laittaa hänelle mitä hänelle mieleen tuli, niin saa sitä syödä. Nih.

Tänään sitten kävin salilla taas. Oottelen josko rakas saisi labratulokset tämän päivän lääkärikäynnistään. Olivat epäilleet angiinaa. Huomenna sitten hän saa antibioottikuurin, jos bakteeritulehdus havaitaan. Pitäisi myös alkaa lukea tentteihin, viikonloppuna en oikein pystynyt väsymykseltä panostaa mihinkään. Tämänpäiväinen tentti meni kuitenkin loistavasti, vaikka lukeminen siihen jäi vähäiseksi. Torstaina ja perjantaina on sitten kaksi seuraavaa tenttiä. Ensi viikolla on sitten taas kaksi tenttiä, joten lukemista riittää. Viikonloppuna tuli kyllä itkuiltua väsymykseltä, hädältä ja vaikka miltä, kun ei pystynyt keskittyy kouluasioihin. Sitten pääsi märykin sen vuoksi, että vähänkö musta tulee joskus paska äiti, ku nyt jo menee hermo, ku joutuu miestä hoitaa muutaman tunnin välein yöllä. Rakas lohdutteli, että se on sitten eri asia, kun pystytään molemmat panostamaan lapsen hoitoon. Mutta voi apua, älä jeesus anna meidän sairastua silloin kovasti kun meillä on joskus vauva. Hatunnosto kaikille pariskunnille, äideille ja isille jaksamisestanne lastenne ja itsenne kanssa. Mulla ainaki meinas katketa hermo, kun piti miestä hoitaa, hoitaa kotia ja lukea vielä tentteihin samaan aikaan n. 4 tunnin yöunilla.