Illalla sängyssä pyöriessäni aloin miettimään vauvakuumettani. Että nyt, kun heitän pillerit pois, voin alkaa valmistautumaan tulevaan yritykseen laskeskelemalla ovulaatioita ja kuukautiskiertoja. Ja että vahingon sattuessa meille tulisi sitten vauva jo aiemmin. Ja minä tunsin sen jotenkin hiipuvan itsestäni pois. Sen painostavan tunteen. En osaa oikein kuvailla sitä paremmin. Mutta sydämellä on ollut painava kupliva tunne, joka pistää itkettämään, tekee epätoivoiseksi ja laittaa laskemaan päiviä vuoden loppuun. Kyllä minä lasta haluan edelleenkin, mutta en oikein osaa sanoa, onko se tunteen katoaminen hyvä vai huono juttu.

Viime yönä näin outoja unia, siellä oli raajarikkoja ihmisiä, ihmisiä syväjäädytettyinä ja niitä sulatettiin juoksuttamalla verta niiden läpi laboratorioissa. Minä itse kärsin hermostovauriosta, jonka vuoksi en saanut kaadettua vettäkään lasiin, vaan käsi kääntyi lasin päältä ja kaadoin vedet pöydälle. Lisäksi en saanut laitettua kahviinkaan sokeria kahta lusikallista, vaan sitä hurahti desin verran. (en käytä kahvissa edes sokeria). Ihmiset harrastivat epätoivoista seksiä, jotta ne muistaisivat miltä menneenä aikana tuntunut nautinto tuntuu. Kamala uni, niinkuin joku tulevaisuuden painajaiskuva. Muutenkin niin levoton olo.

Minulla on puoli yhden aikaan palkkahallinnon tentti tänään. Olen lukenut siihen aika kovasti ja luulen melko vahvasti pääseväni tentistä läpi. Nämä ovat niitä viime keväältä roikkumaan jääneitä opintoja (vaihto-opiskelun ajalta). Viikonlopun aikana pitää viimeistellä markkinoinnin esitelmä (jonka alustin keskiviikko iltana klo 21-22...) ja lisäksi pitäisi tehdä yritysverotuksen oppimistehtävä maanantaiksi (tehtävä saadaan vasta tämän päivän tunneilla, joten ei ne opettajat paljon armonaikaa meille anna).

Ensi kesäksi olen suunnitellut auton hankkimista. Mutta nyt pitäisi ensin saada siis tulevan työpaikkani työnantaja kiinni (raivostuttavaa sähköposteilla, eikä toinen vastaa), jotta tietäisin missä työpaikkani edes kaupungissani on (osoitetiedoissa on vaan postilokeron tiedot, jee jee) ja paljonko palkkaukseni tulee olemaan. Pitäisi siis säästää joka kuukausi reippaasti rahaa. Tarkoitus onkin jättää käyttörahaksi perusopintotuen verran tai hieman enemmän ja loppusumma palkasta laittaa säästötilile kasvamaan korkoa (säästötilin saldo nyt tällä hetkellä ei ole kovin kummoinen italian reissun vuoksi...). Jonkinlainen kärrymobiili pitäisi olla, jolla pääsisi kulkemaan ja onhan se perheellisellä kaikkein helpoin, että on mobiili millä kulkea.

Eilen illalla puhuttiin miehen kanssa puhelimessa vähän paremmissa fiiliksissä. Helpotti pahin ärsytys, kun kävin uimassa ja olin lukenut tenttiinkin. Puhuttiin pillereistä (ja päädyttiin, että ne lopetetaan. mutta siltikin mä vatvon asiaa koko ajan, että onkohan se nyt hyvä idea...), onnellisuudesta ja kaikesta meidän suhteessa. Edetään päivä kerrallaan ja minusta niin on hyvä. Ja rakkaanikin oli melko samoilla linjoilla kanssani, kehui jopa pyykänneensä, vaikkei se niitä suosikkitöitä olekaan. Kamala ikävä. Onneksi ei ole kuin 7 tuntia, niin pääsen rakastani rutistelemaan.

Lisäksi parhaista parhain ystäväni on tulossa meille viikonloppukylään ja tarkoitus ois käydä ehkä tänään yhdellä (oikeasti vain yhdellä, mä suunnittelen edelleen absolutistiksi ryhtymistä :D) ja huomenna sitten juostaan kaupungilla. Pitäisi ostaa epilaattori ja parit farkut (hei hei rahat).