Siinä se on. Taas. *töks töks töks* Hyllyvä turvonnut löllö. Pikku makkara mahassani. Viikonloppuna tuli nautittua alkoholia ja taas sitten sunnuntaina oloa parannellessa jäätelöä. Viimeksi kävin salilla viime torstaina. Tänään sitten taas koulun jälkeen kävin puoltoista tuntia treenaamassa. Ruokahalu on kateissa jostakin syystä, mutta syön silti edelleen aamiaisen, lounaan, välipalan ja iltapalan. Tosi paljon hedelmiä, kasviksia ja marjoja. Viikonloppuisin repsahtaa aina sitten turhankin kanssa.

Niinpä julistan herkuttoman helmikuun pian alkavaksi. Herkkuina pidetään siis karkkia, suklaata, sipsiä, hampurilaisia, pizzoja jne, jotka nyt yleensä siis pitävät sisällään ei niin hyviä/terveellisiä ravintoaineita. Kyse ei ole siis loppuelämän kestävästä totaalikieltäytymisestä, sillä mä en siihen ala. Pakko sallia itselle hetkiä, jolloin voi vaan nautiskella ihanista herkuista. Poikkeuksena ensi kuun herkuttomuudessa ovat appiukon syntymäpäivät, joille mahdollinen osallistuminen etuoikeuttaa kakun syöntiin, mutta kohtuudella siis. Painostuksen alaiseksi joutuu myös mieheni, joka on triplasti pahempi herkkusuu kuin minä. Esimerkki: joulun alla leivoimme miehen kanssa vadelmamarmelaaditäytteisiä leivonnaisia, joita olisin tupareissa tahtonut pakkasesta kaivella. Niitä ei ollut enää.

Lisäksi suuren shokin aiheutti puntarin lukema tänään punttisalilla. Isäinpäivänä punnitsin itseni edellisen kerran ja sen jälkeen paino on noussut 1,8 kiloa. No, se nyt ei suurta sinänsä ole, kun itse olen painoindeksin alarajoilla, mutta tuo piinaava vatsamakkara ja roikkuva persaus nyt eivät itsetuntoa kohenna. Mistä tulikin mieleeni keskustelu miehen kanssa, joka käytiin suihkussa:
Mies: sun pepulle on tapahtunut jotain
Minä: (hätääntyneenä peilaan perääni saunan ovesta heijastavasta kuvasta) Miten niin?
Mies: Sille on vaan tapahtunu jotain
Minä: (hätääntyneenä) No ala nyt sanoa, mikä siellä on (pyörin oven edessä käännelleen perääni)
Mies: Se on pienempi
Minä: Ai!!! Onko se niinku ollu joskus isoki, häh?

Niinpä. Älä aloita, jos et voi voittaa. Mutta hiveli se itsetuntoa kuitenkin. Kyllä mää täältä vielä nousen.