Perjantaina tein maineeltaan opinahjoni vaikeimman tentin. Itse olin kuullut tentin sisältävän joka kerta suunnilleen samat kysymykset, joten panostin erityisesti niiden vastauksiin. Kurssi järjestettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten, mutta olin silloin vaihdossa ulkomailla. Joten suoritin tentin ensimmäistä kertaa ja fiilis oli ihan hyvä, kun poistuin tentistä. Tentin tekemiseen ei mennyt kuin puoli tuntia ja kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen opiskeluuni. Vaikka siihen viime viikolla tuhraantui useita tunteja ja iltoja. Tänään sitten illalla mulla on juridiikan tentti ja huomenna johtamiseen liittyvä tentti. Sitten alkaisi viikon loma ennen englannin tenttiä, mikä onkin tämän lukuvuoden viimeinen tentti. Sitten pääsen kotiin ensi syksyyn saakka, ettei täällä opiskelukaupungissa tartte käydä.

Perjantaina kotiin päästyäni etsin kuumeisesti asunnostamme jotain alkoholia sisältävää ainetta. Löysinkin joululahjaksi saamamme chileläisen punkkupullon ja aloimme miehen kanssa tuhoamaan sitä. Siinä viinilasillisten ääressä vaihdoimme kuulumisiamme ja tuntui mahtavalta vaan puhua ihan kaikesta muusta paitsi koulunkäynnistä. Kuunneltiin ilta musiikkia ja oltiin vaan ihan rauhassa.

Lauantaina Pinnin blogiin heittämän treffiehdotukseni innoittamana päätimme miehen kanssa pyytää kaveripariskuntaa kanssamme hohtokeilaamaan. Ensimmäisen kerran elämässäni keilasin vaihtoreissullani, kun mies pyysi minua keilaamaan. Onnistuin koko session aikana saamaan silloin kipeän ranteen, 38 pistettä ja päädyin selälleni radalle silloin. Hävetti ja melkein itkettikin silloin ja päätin pyhästi etten koskaan enää lähde keilaamaan. Ajattelin moiselle kehutulle ajanvietteelle antaa uuden mahdollisuuden, mikä päätyi siihen, että voitin kaverin kanssa 3 muuta pelaajaa kahdessa sarjassa! Uskomatonta! Opin taktiikan ja huomasin ettei se hirveätä reuhtomista vaadi. Mitä nyt kerran pallo lähti taaksepäin, kun yritin hienosti antaa vauhtia. Alkoi vaan naurattamaan ja käskin takana olevia ihmisiä varomaan aina, kun olisi mun vuoro. Nautiskeltiin siinä muutama olunen ja lonkerokin pelin aikana. Olisi muuten tehnyt sairaasti mieli pizzaa tai kebabia pelin jälkeen, mutta ei annettu periksi. Vaikka siis eihän tässä kuussa edes ollut tarkoitus juoda alkoholia just tuon mässyn syönti pakkotunteen takia. Kotiin vaan mentiin syömään risottoa ja massu tuli hyvin sillä täyteen.

Makeannälkää oon hillinny valion mehukeitoilla. Ne on makeutettu makeutusaineella ja sisältävät alle 10 kcal. Lisäksi saa ostettua runsaskuituisia versioitakin ja mä ainakin oon ihastunut vadelmaan, mansikkaan, mustikkaan, boysenmarja-karviaismarjaan. Ihan nam nam kyllä kaikki. Raejuusto alkoi tökkäsee täysin viime viikon jälkeen, kun sitä tuli työnnettyä joka paikkaan, joten sille herkulle pitää antaa aikaa nyt sitten hieman. Salille taikka uimaan ei sitten lähdetty viikonlopun aikana. Salilta pitikin pitää tauko, ettei tuu lihastreeniä liikaa. Mutta uimaan ei menty, koska tuota... Heh, tämä on aikas naurettavaa... No, molemmat ovat niin järkyttävän täynnä fritsuja, ettei voida mennä ihmisten ilmoille uikkareissa. *suuren suuri naurun kikatus* Mutta siis, paino on kuitenkin pudonnut ja tänä viikonloppuna ei sorruttu siis mässäilyyn kuten aikaisempina viikonloppuina on käynyt. Ja ihan hienosti on herkuton helmikuu sujunut, ei oo tullu mitään suuria vapinoita/puutostiloja. Hiilareita tosin en oo saanut vähennettyä yhtään, mikä harmittaa. Kotona kun on kaapissa tosiaan ihan perusriisiä ja pastaa, niin jotenki sitä pihinä opiskelijana aattelee, että en varmana osta tummaa pastaa/riisiä kaappiin ennen kuin edelliset on syöty. Mikä on ihan järkevää, eikö niin?

Ja viimeisenä, mutta sokerisena herkkuna viikonlopullemme: Keikkaliput Ozzy Osbournen ja Black Label Societyn keikalle Helsingin Hartwall areenalle. 6.6 tuo keikka on ja rakkaani onnistui saamaan 4 viimeistä vierekkäistä paikkaa keikalle. Liput varattiin loppuun vartissa tänä aamuna. Ja niiiiin superherkku tilaisuus tuo kyllä, että pakkohan sinne on päästä. Täytyy siis murehtia lähempänä, kuinka sen saa vapaaksi ja missä päin Helsinkiä sitä majoittuu. Kun täältä huitsin nevadasta on aika matka sinne saakka kyllä. Mutta ihan mieletön tuuri kyllä kävi. Sinne siis ystävien kanssa lähdetään ellei maailman loppua tule. Hajalippujahan tuonne saa ilmeisesti vielä Lippupalvelusta.

Viikonloppuna tuli katsottua myös Brokeback Mountain. Ja voi pyhä sylvi sentään, onhan se hieno ja koskettava elokuva. Mä luulen, että mun mies ei ihan samaan fiilikseen päässy kuin minä, johtuu varmaan näkökantaeroista :D. Mutta siis kielletty rakkaus ja sen saavuttamattomuus, pelko ja muut. Tuli niin tuttu tunne vuoden takaa. Että kun rakastuikin toiseen, vaikka ei olisi saanut. Suljettujen ovien sisällä tehtiin vaikka mitä. sovittiin että tämä jää yhteen kertaan ja palataan sitten omien kumppanien luokse takaisin Suomeen. Ja kun hyvästeltiin, niin ei edes tiedetty milloin tavataan. Ja sitten kuitenkin, muutama viikko myöhemmin seistiin kasvotusten juna-asemalla ja päätettiin, ettei koskaan enää toisiamme pois päästetä. Ja vieläkin tuo oma rakkaus tuntuu välillä niin luvattoman ja syntisen hyvältä, että siihen intohimoon ja rakkauteen meinaa ihan pakahtua. Että mitäkö mä höpäjän? Katsokaa tuo elokuva ja sen lisäksi nautiskelkaapa omista mussukoistanne.

Hei muuten, mä oon varmaan pehmenny jotenkin, meinaan ku katsoo blogin nimeä ja ekoja postauksia. Mä en valita läheskään niin paljon enää kuin silloin valitin. Ja suurinosa elämästä onkin täynnä nyt juttuja, jotka onkin kivoja juttuja. Eikä sitten ees valitakaan. Olenkohan pettänyt lukijakuntani :D