Ei se vaan käy minunkaan elo koskaan yksinkertaiseksi ja tylsäksi, kun on luotu minulle tämä hulluus. Viikonloppuna reissattiin miehen vanhempien luo ja siellä pitikin sitten herkuista kieltäytyä oikein urakalla. Pöydässä oli pullaa, runebergin torttuja, täytekakkua, keksejä, karkkia ja suklaata... Mutta sanoin kiltisti ei kiitos ja olen ylpeä sinnikkyydestäni. Erittäin ylpeä olen miehestäni, jota kyllä kotonaan kiusattiinkin. Rakkaani kun on tunnetusti suursyömäri ja herkkupylly (noin niinkun herkkujen syönnin vuoksi kuin oikeastikin aika herkullinen pylly hällä...), niin hän kyllä vääntelehti tuskissaan kahvipöydässä. Lupasin kuun lopussa tarjota pippuripihvin jossain kivassa paikassa, jos hän kykenee vastustamaan kiusausta. Ja kyllä pystyttiin, yhdessä. Oli tosi hieno olo, kun pystyi vastustamaan kiusausta. Ja sitten kun sitä katseli vierestä, kun toiset ahtoivat itseensä karkkia, pullaa jne, niin jotenkin se alkoi jo etomaan. Käytiin sitten viikonloppuna myös laskemassa mäkeä, kun sitä olen viikon verran jo toivonut. Mies puki mut paksuksi michelin möykyksi, vaikka pakkasta oli ehkä 5 astetta. Tuli hiki jo kenkiä pukiessa ja lapsuus tuli heti mieleen, kun on paljon vaatetta ja tietää pääsevänsä pihalle ihan kohta. Hyvää kuntoilua muuten rämpiä umpihangessa pulkkamäkeen ja sitten kivuta joka laskun jälkeen se tuhottoman pitkä ja jyrkkä mäki ylös. Tämän jälkeen pelattiin myös hankipalloa, joka oli sekoitus lentistä, futista ja amerikkalaista futista. Kuhan siis nakeltiin palloa ja rämmittiin hangessa. Hauskaa oli.

Tämän kuun inspiroimana olen luvannut seuraavia asioita: kotiin ja ulos aina rappusia pitkin. Asutaan kolmannessa kerroksessa ja talossa on hissi. Mutta raput menee yhtä ripeästi kuin hissiä odotellessa ja sillä liikkuessa. Lisäksi jos iskee makeanhimo, syön joko marjoja, hedelmiä, mehukeittoa tai uusinta suosikkiani: hedelmä-marja smoothieta. Ohje: jäitä blenderiin (tehosekoitin) muutama pala. Appelsiinituoremehua vajaa puoli litraa, 1 appelsiini, mansikoita pakasterasiallinen ja surrur. Nam. Tuohon voi sekoittaa banaania ja ananasta, jotka antavat siihen makeutta. Hiilaripommi tosin, joten sopii ehkä just aamiaiseksi tai lenkin/treenin jälkeen. Käyn lenkillä ja uimassa. Uimaan lähden miehen kanssa, lenkille mukaan otan myös ihanan ystäväni, joka muutti juuri ihan naapuriin.

Miehen kanssa ollaan otettu viikon sisällä useamman kerran yhteen. Mä oon ollu käsittämättömän raivona joka asiasta ja toisen pienikin saamattomuus on ajanut järjen niin ahtaalle, että oksat pois. Oon nalkuttanu joka asiasta: likapyykistä, paskaisista astioista, liiallisesta tietokoneen käytöstä, koulumateriaalien näkymättömyydestä (mies ei tuo niitä kotiin, eikä opiskele, eikä läpäissyt tenttejään syksyllä), muistuttanut naaman pesusta ja lääkkeiden otosta. Niin voi pyhä sylvi sentään. Itsekin jo huomaa kesken lauseen, että nyt akka pää kiinni. "Oletko sä pessyt hampa..." "Oletko sä ottanu lääkk...." Aikuinen mies. Kait sen nyt pitäisi ilman tällaista äiti kakkonen- hahmoa pärjätä. Auttakaa. Mä varmasti oon niinku ainut nainen maan päällä, joka kuvittelee, ettei mies kykene suoriutumaan jokapäiväisistä askareistaan oma-aloitteisesti ilman sitä mun kyselyikä-tenttaustani. Mä perustelen kaikki sillä, että on kiva kun huolehdin ja ainakin muistutan. Mutta jos mulle tehtäisi sama, niin oisin ihan että joo, joo, pää kiinni jo nyt.

Nyt kuitenkin tänä aamuna ajattelin ottaa rakentavamman kannan (joo-o, se on mun mielestä rakentavampi). Käskin siis mennä koululle, hankkimaan tenttimateriaalit ja alkamaan opiskella. Lisäksi käskin ottamaan yhteyttä opettajiin, jotta saa suorittamatta olevat laboraatiot tehtyä. Tästä innostuttuaan mies huomasi, että saa kasaan lähes 20 opintopistettä, kun kirjoittaa 6 pöytäkirjaa labroista. Oli sitten kiva katsoa toisen iloa vierestä, kun sanoin, ettei se tule helppoa olemaan ottaa kiinni usean vuoden opintoja, mutta se on kuitenkin mahdollista. Verta, hikeä ja kyyneleitä on luvassa, niin kuin minullakin on ollut, mutta en hetkeksikään hylkää miestäni. Lupasin leipoa ison kakun jos mies valmistuu oppilaitoksestaan opinto-oikeuden aikana. No, leivon mä sen silti, jos valmistuu milloin vaan.

Kuukautisetkin alkoivat viikonloppuna. Jo se viikon kestänyt raivottaren käytös ja masistelu ennustelikin sitä. Kierto oli napakat 30 päivää, mikä mulla teininä olikin normaali kierto ennen pillereitä. Vuosi sitten pilleritauon aikana mulle ei normaaleja kuukautisia tullut ollenkaan, ne tuli joka toinen kuukausi ja kestivät lähes kaksi viikkoa joka kerta. Nyt vaikuttaa paljon paremmalta. Lisäksi, raivottaren käytös vaihtui nalkutuksen jälkeen järkyttäväksi seksihulluksi. Juu-u, täällä oli kuumat paikat kyllä ja lähellä piti- tilanne oli eilen jo oikeasti lähellä. Siis se, että jätetään kumi välistä pois. Intohimo on aika pelottava asia. Kun siinä on ihan hurmassa toisen läheisyydestä, niin ei paljon järki pelaa, että pitäisi se ehkäisykin. Siinä sitten saa kuiskia toiselle, että kulta, nyt ei olla valmiita vielä mihinkään vahinkoon. Ja kun on menkatkin... Niin on se siistimpää kumin kanssa. Pahoittelen, jos aiheutan ihmisille ellotuksia, koska jotkuthan on sitä mieltä että kuukautisten aikaan seksi on iljettävää, niin mä taas oon kuin kissa pistoksissa, heti kun PMS on helpottanut.

Nyt olisi edessä kouluhommien tekoa ja tenttiin lukua. Mulla on korvakin kipuillut viikon verran, tosin ei korvasta, vaan sen vierestä. Nytkin vihloo aika paljon. Onneksi mun alavatsakipu on hellittäny, mulla oli tuossa salitreenien aikaan järkyttävää kipua alavatsassa niistäessä, yskiessä, seksin aikana/ kun jännitti lantion pohjan lihaksia. Ehkä treenasin siis liikaa... Mutta liikunta ei kuitenkaan oo lakannut siis, pitää vaan miettiä miten alkais liikkuu ja missä. Nyt oon tyytyny uiskentelee vesijuoksua ja käymään lenkillä. Tarkoitus ois alkaa spinningissä ja body combatissa kulkemaan. Aerobista läskin sulatus treeniä... Hih.