Kamispäivä. Darra. Krabul. Ahdistus. Juhlittiin ihan rankalla kädellä ystävän uutta kotia. Sieltä lähettiin baariin, jossa tanssittiin viisi tuntia pysähtymättä kertaakaan (paitsi baaritiskille, kun hain lisää juotavaa). Jalat on kipeät, ruokaa on voinut syödä vaan rajoitetusti. Jatkot venähti meillä aamukuuteen saakka. Talutin miehen sänkyyn vessan lattialta, jossa hän lepäili norjan alkeiden jälkeen. Laitoin sankon sängyn viereen ja mietiskelin, että jotenkin tämä on jo aika tuttua näiden baari-iltojen jälkeen. Ei sitä vaan koskaan opi. Tulee krapula ja on saamaton olo koko päivän. Oon nukkunu aamusta kolme tuntia ja olen nyt ihan poikki. Krapulamässy oli tänään thaimaalainen sapuska, jota en jaksanut syödä puoleksikaan. Maha kutistunut.

Ostin nätin vaatekerran eilen baareilua varten. Hiukset oli kauniisti kiharoilla vaahtomuovipatukoilla kun laitoin ne. Ystävä meikkasi minut ja olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Huomion arvoista rahan tuhlauksessani on, että farkkukoko on kutistunut 2 tuumaa. Eli viisi senttiä on kadonnut vyötäröltä. Olen viimeksi ollut lukion aikaan yhtä slimmi. Täytyy siis kunnioittaa kropan muutosta ja muistaa, ettei mässäile itteesä turvoksiin heti kun herkuton helmikuu loppuu. Tosin eilen mä join limukkaa viinan kanssa. Mutta paukkujen kans siis vaan. Muuten mä en limusta ees tykkää. Ja muutenkin tulee varmaan varaslähtö maaliskuun herkkuiluihin, sillä ens viikonloppuna on taas miehen kotipuolessa synttärijuhlat ja nyt kyseessä on sen verran iäkkään ihmisen juhlat, joten en enää edes viitsi torjua kakkutarjoilua.

Mutta asiaan. Mä tänään myös pakotin miesraukkani krapulan kourista ulos pakkaseen. Otettiin polkupyörät alle ja lähdettiin katsomaan mun työreittini. Joo, oon uusi tässä kaupungissa joten halusin varmistaa, että tiedän minne huomenna mennä. Ja ihan jeeran kuusessahan se toimisto on. Se on alueella, jossa muillakin firmoilla on toimitiloja. Mutta niin kaukana. Keskellä metsää! Mä heti herättelin kauhukuvia puskissa vaanissa raiskaajista ja ties mitä. En ainakaan kävellen mene. Matkaa tulee yhteen suuntaan 3 kilometriä ja se reitti kulkee parin tasoristeyksen yli (pitää varoa junia) ja semmosessa perämetsässä se perhanan reitti menee. Ja niin ankeaa aluetta, kun sinne rakennetaan toimitiloja teollisuusyrityksille. Hoh hoi, vieressä just joku betonivalamo jne. Mutta kun kyseessä on siis työ, jossa mä oon asiakkaiden luona neuvottelemassa heille sopivia ratkaisuja, joten en ees oo varmaan siellä toimistolla. Toivottavasti siis.

Ja tuo koko työpaikan sijainnin saaminen oli ihan show. Ne ei vastanneet mulle puhelimeen, eikä kukaan tienny minne mun pitää mennä ja monelta. Aivan käsittämätöntä. Olin aivan paineessa perjantaina, että viikonlopun jälkeen pitäis tosiaan työt alkaa, mutta mä en tiiä minne mun pitää mennä ja monelta. Mulle iski päänsärky ja olin väsyny ja poissaoleva. Masistelinkin jopa, enkä sitte nukkunu pariin yöhön oikein. Joten en todellakaan oo mitenkään levänny nyt viikonlopun aikana. Soittihan se perjantaina iltapäivästä se mun esimies ja sitte sovittiin että maanantaina aletaan kattelee oikein urakalla.

Leivoin ystävän kanssa viikonloppuna sämpylöitä, 4 kinkkukasvispiirasta (taas se samainen ohje, kuin tupareissa. Nyt tosin käytin sitte kevyt kermaa smetanan sijasta ja laitoin enemmän kananmunia, myös kinkku oli vähärasvaista) ja pyöräytin 800 grammasta jauhelihaa lihapölleröisiä. Niitä sitten syötiin tupareissa. Oli kivat juhlat kyllä. Ja muutenkin tuo loppuviikko ja viikonloppu meni nopeasti ohi. Kohta on jo maaliskuu. Kesä tulee, ihan varmasti se tulee. Ja iik, synttäritki tulee kesällä.