Tuli juhlittua eilen hieman. Kavereiden kanssa käytiin ulkona ja tuli ulkoilutettua korkeakorkoisia kenkiä. Jalat on nyt kipeät ja turvoksissa. Muutenkin tuskin edes peilikuvaa tunnistaa, kun pientä turvotusta on havaittavissa. Silmäluomet painaa tonnin, väsyttää ja nälkä koko ajan. Peruskrapulaa siis, joten eipä sen kummempia. Voisi seuraavan kerran sitten ehkä vappuna... Ellei...

Mehän sitten ollaan siihen kalasteluun sorruttu. On liian vaikeaa näköjään päättää yhtäkkiä, että nyt ei sitten lasta halutakaan, vaikka sitä ööh... yritettiin? Ärsyttävä sana, mutta ei mulla oikein muutakaan sanaa ole. Ja nyt sitten menee ihan jokapäiväiseksi tuo jo, että ehkäisy jää pois. Nyt on kp 8, joten ovulaatiokin on pian varmasti käsillä. Me ei haluttais pettymystä, ettei sitten tuliskaan raskaaksi. Mutta ei sitten kuitenkaan ole suuria suunnitelmia lapsenkaan varalle. Lapsi on toivottu, haluttu ja rakastettu aivan varmasti. Saa nähdä kuinka käy.

Vasta mä kirjoitin että lapsen teko siirrettäis hamaan tulevaisuuteen, mutta toisin tässä kävi. Melkein hävettää kirjoittaa tänne joka toinen päivä samasta aiheesta mielipiteenmuutoksia. Mutta mitäpä se toisaalta kenelläkään kuuluu, että mä muutan mieltäni joka päivä... Muuten, joku oli hakenu tänne hakusanalla blogi paska äidit... Mitähän lie hakenut tuolla, mutta paskan blogin täältä ainakin löytää, äiti en ole, vielä.

Laitettiin sauna lämpiämään, menen sinne rusinoitumaan pieneksi muruseksi. Tulen pois vasta kun ole pieni ja ruttuinen mummeli. Onko se oikeasti ihan normaalia, että vauvakuume saa niin tolaltaan, että pyörtää kaikki lupauksensa ja tekee päättömiä ratkaisuja? Viime torstaina sorruttiin tuohon kalasteluun taasen ja siitä lähtien melkein päivittäin. Kun loppui ne monsuunit, niin vähän karkasi tilanne käsistä. Mutta voi pyhä sylvi, että tänään (pistän krapulan piikkiin) on tehnyt pahaa sipulin haju pizzeriassa ja desinfiointiaineen haju vessassa. Meinasin oksentaa melkeinpä...