Viikonloppuna se jysähti oikeasti tajuntaan, että voi jestas jos me saadaankin vauva. Ja sitä ajatusta pyöriteltiin, sillä herkuteltiin ja sipistiin kovasti kotona. Vatsakipujen, nipistyksen ja kuukautisten näkymättömyyden rohkaisemana uusin testin tänä aamuna. Ja voi, negahan se oli edelleenkin. Kierto on nyt 32 päivää ja luulenpa että menkat jää tässä kierrossa tulematta. Sama homma oli viime keväänä ja kesänäkin, menkat tuli vaan joka toinen kuukausi, koska hormoonit surraa miten sattuu. Ja oon tosi kiukkuinen, haluton ja väsynyt koko ajan. Just niinku menkkojen aikaan, verenvuoto vaan puuttuu. Nyt siis pitäisi nostaa katse kohti tulevaa ja miettiä mitä halutaan.

Mies alkoi taas vihjailemaan siitä halutusta rinkulasta. Arvatkaa oonko ihan innoissani? Ja kaiken lisäksi, se sunnuntainen hääpaikkaviesti poiki puhelun eilen illalla sen paikan emännältä. Puhelin tosin oli piippauksella, enkä ollut sitten sitä edes kuullut. Mutta näyttäisi nyt siltä, että ollaan menossa kohti häitä ihan aikuisten oikeasti. Mies sanoi, että häät pitäisi olla puolen vuoden sisällä siitä kun hän kosii. Ehtiikö siinä ajassa suunnitella 50 hengen häät, järkätä kirkon, juhlapaikan, ruoka-asiat, häämekon, kampauksen, meikin ja tärkein: mistäs rahat? Kumpikin kuulutaan kirkkoon, niin kirkkohäät on tulossa. Pienimuotoiset ihan sen vuoksi, ettei me haluta häihin kuin ne joilla on oikeasti ollut merkitys meille ja on myös tulevaisuudessa. Koko sukua tappelemaan, syömään ja juomaan ei haluta. Mun oma suku kun on ihan repaleina, kukaan ei juuri tuu toimeen toisten kanssa. Miehen suku taas on niin laaja, ettei hän itsekään tunne kaikkia serkkujaan. Se sunnuntainen lista tulee siis olemaan aikalailla todenmukainen.

Ja sitten pelottaa jo polttarit ja kaikki muutkin hääasiat. Mä vaan oon ihan hermoheikko, ihan joka asiassa. Mutta se vauva-asia mua harmittaa vieläkin. Baby vol 1.0 olisi ollut niin haluttu ja tervetullut. Mutta sitten toisaalta pitäisi keskittyä asioihin, kuten töihin, jotka aloitin vajaa kuukausi sitten, kouluun joka on vielä loppurutistusta vaille kesken... Joten tuntuu, että ainakin koulu olisi sama puristaa nyt tälle vuodelle loppuun ilman jalkapallomahaa ja aamupahoinvointia. Ja töissäkin olen alkanut päästä hyvään vauhtiin, joten varmasti puolessa vuodessa tulee hyvästi tulosta sieltäkin.

Autoasiakin alkoi järjestymään ihan itsestään. Anoppilasta ollaan luopumassa yhdestä tosi vanhasta, mutta luotettavasta mobiilista ja se annettaisiin meille tässä kevään aikana. Remontoituna, katsastettuna ja muuta ei tarvitse huolehtia kuin vakuutusmaksut siitä, jotka ovat alle 400 euroa vuodessa. Farmariautohan se, joten sillä mahdutaan päristelemään sitten vauvankin kanssa hyvinkin.

Nyt sitten pitäisi lohduttaa itseään asioilla joita voisi vielä tehdä:

• Opiskelijavapun vietto haalareissa ja karnevaalikamppeissa
  
• Pääsiäiskokko ja siideri
• Sauna ja olut
• Juhannus, grillaus, kokko, sauna ja olut
• Festarit
• Kesäterassit
• Uimaranta ja bikinit

Aikas alkoholipainotteiseksi meni nuokin "voin tehdä"- jutut. Vaikka ei se juominen oikeastikaan ole enää hauskaa. Niin monta iltaa menny pilalle räyhähengen vuoksi, itseni tai muiden takia. Mutta ei auta, eespäin sanoi mummo hangessa.