Kesäaikaan on siirrytty jo aikaa sitten, mutta nyt sen vasta ehtii huomaamaan, että valoisat illat ovat todellakin tulleet pitkän talven jälkeen takaisin. Iltakävelylle pitää silti laittaa pipo vielä päähän, sillä auringon laskiessa ilma jäähtyy nopeasti pakkasen puolelle. Toissailtana palellutin hieman pääni, kun miehen kanssa käytiin kevään ensimmäisellä yhteisellä kävelyllä. Käveltiin joen rantaa pitkin ja ihmeteltiin pulleita sorsia ja hurjasti juoksevia lenkkeilijöitä. Mietittiin vappua ja vauva-asioistakin puhuttiin. Mietittiin, että mennään käymään miehen kotona pääsiäisenä, mutta milloin seuraavan kerran. Ylioppilasjuhlat on siellä tulossa, eli kesäkuun alussakin pitää piipahtaa. Sitten tuleekin jo juhannus ja kaikki. Eiköhän ihmiset alkaisi jossain välissä ihmetellä, että miksi minä en juo. Siis jos luoja suo, että minä voisin olla raskaana.

Eilen olin pitkällä työreissulla, tulin vasta illalla kotiin. Oli antoisa reissu, tapasin loput työporukasta ja juteltiin yrityksen asiat hyvälle mallille. Tuli jo ihan ikävä miestä, kun olin 12 tuntia pois. Hän nauroikin, että ei tajunnut saunaa laittaa lämpeämään, mutta jos se oli ollut lämmin, olisin voinut kävellä ovesta sisään ja pudottaa vaatteet matkan varrelle ja vain kävellä saunaan. Kivasti ajateltu (noin niinku, että avokki käveleepi ovesta sisään ja on melkein heti alasti), mutta ei ehkä aivan käytännöllinen, ku tuppaa tuo eteinenkin aika pieni olemaan.

Multa kysyttiin sitten, että meinaanko jäädä töihin pitemmäksikin aikaa. En osannut yhtään vastata kysymykseen. Lupasin nyt kesään katsella ja ehkä syksyyn saakka. Sitten, kun koulut alkavat uudestaan, niin pitää miettiä. En tietenkään sanonut mitään perhesuunnitelmista. Mutta menin ihan shokkiin, kun tajusin että mun pitäis mun arvot ja tavoitteet pistää täysin uusiksi. Mä olen saavuttanut pian kaikki mun tavoitteet. Valmistun kohta ja olen saanut töitä. Mä näkisin nyt luonnollisena jatkumona sen, että meille tulisi lapsi. Nyt näinkin pian, koska se olisi paras ajankohta. Kesän aikana ehdin tekemään töissä reilusti mainoskampanjoita eteenpäin ja jos sitten alkuvuodesta onni kävisi, että meille syntyisi vauva, voisin pyytää siihen harjoittelijaa ammattikorkeasta minua sijaistamaan. Lisäksi työ kun on aika paljon puhelimessa ja koneella roikkumista, luulisin (en tiedä kyllä) että ehtisin puhelimessakin neuvoja antamaan.
Niinpä me eilen sitten miehen kanssa keskusteltiin, että mitkä ovat hänen arvoja ja tavoitteita. Lisäksi minun tavoitteet ja arvot, sekä meidän yhteiset suunnitelmat. Miehelle tärkeintä on saada olla minun kanssa ja että luottamus pelaa. Lisäksi olisi ihanaa tulla isäksi. Minusta olisi mahtavaa, että voisin saada unelmani ja haaveeni pakettiin näinkin pian. Että se olisi ihan luonnollista. Ja työssä olen kuulema korvaamaton, minulla on varma paikka siellä tuli mitä tuli. Lämmittihän se mieltä kovasti. Mutta se palkkauspuoli on kyllä ihan retuperällä. Mä sanoin, että en mä rupea mitään hemmetin hyväntekeväisyyttä tekemään, että jos mä teen vielä opinnäytteen, luon toimintamalleja ja käytäntöjä, hoidan kirjallisia sopimuksia, niin pitäisi siitä joku korvauskin saada. Kun en nyt sitten pelkän myyjän saappaissa ole. Mulla on hallinnollisia tehtäviä rekrytoinnista ja hyvinvoinnista alkaen. Eli onhan sitä monenlaista.

Mies huikkasi juuri, että yöllä on ilmeisesti satanut lunta... Hui. En kyllä huomaa itse mitään :)... Töissä tulee kiireinen päivä, pitää tehdä palaverin pöytäkirjat, etsiä uudet kontaktit uuteen mainoskampanjaan, soitella edellisiä asiakkaita, tehdä myyntiennusteita, kirjoittaa muutama sopimus ja huh en edes muista kaikkea.

Ja minulla on niin ihana olla, kun koko ajan miettii, että entä jos minä olen raskaana. Entä jos meille tulee vauva... Kp 12 nyt, kalalla käyty joka päivä viikon ajan. Mies oli sitä mieltä, että täytyis pitää pieni tauko... Olen ilmeisesti uuvuttanut mieheni ihan täysin :D... Voi luoja, mä oon siis päätynyt yrittämiseen. Tai siis ainaki melkein; joka päivä sitä, joskus kahdesti päivässä ja sitten toivoo, että tästä se tulee. Kuitenkaan en ole hillunut jalat katossa (okei, ehkä kerran, ihan vitsinä...niinhän vaikka?), enkä ole juonut greippimehua (okei, mutta oon alkanut vainoharhaisesti tutkia mitä vitamiineja mun pitäis syödä)... Ja muuten, erehdyin muuten myös netistä etsimään tietoa mikä tekis niistä miehen syöteistä parempia... Foolihappo, seleeni ja sinkki... Ja minä tyttöhän etsin sitten, että mitä miehen pitäis syödä... Ja ne ovat välttämättömiä myös sikiölle...Omg, omg, tähän ollaan nyt tultu... Yrittämiseen.