Kyllä, jos raskaustesti näyttikin miinusta, niin töissä sitten on alkanut hommat pyörähdellä käyntiin ihan urakalla. Asiakkaiksi näillä näkymin ollaan saatu ihan kivan kokoisia firmoja ja yhteistyö aloitetaan ensi kuussa. Mä nauroinkin, että pitäisikö pian alkaa kulkemaan kaikkialla, että "hei, ettekö tiedä kuka mä olen". No ei sentään, ei minusta vallan tuollaiseen ole. Miettikääpä, en ole edes verokorttia vielä toimittanut työnantajalle. Joo, se on ollut vähän vaiheessa, sillä alustavasti mun piti olla provisiopalkalla tässä. Nyt kuitenkin mun työtehtäviin on kuulunut myynnin ja neuvottelujen lisäksi myös myyntituotteiden mainostekstien kirjoittelukin ja oon joitakin pikku projekteja ohjastellut ja aikatauluttanut, joten palkkauskin mulla muuttuu ilmeisesti, että saisin sen perusosionkin.

Tänään sitten esimies kysyi, että olisiko mulla kiinnostusta alkaa isoihin projekteihin päälliköimään niitä. Oon viime syksynä ollut projektipäällikkönä 3 kuukauden pikaprojektissa ja olihan se aika hermoja raastavaa puuhaa. Sanoin, että saavat ainakin puoleksi vuodeksi unohtaa tuon, sillä en kunnolla edes tunne vielä firman tuotteita ja täälläkin meininki on vähän vielä jalan oven väliin änkeämistä, niin en uskalla vielä noihin isoihin prokkiksiin puuttua lainkaan. Opettelen hommat, hankin firmalle nimeä täälläpäin ja sitten katsellaan varovasti mihin ollaan menossa. Olen kuulema korvaamaton töissä ja tuonut järjestystä kaaokseen. Uusi firma on siis kyseessä, jonka vakiintuneet käytännöt hakevat uomiaan ja olen siis auttanut jo asioissa paljonkin. Mä en jotenkaan osaa arvostaa sitä, että olen arkistoinut, pitänyt kirjaa kontakteista, tulostanut papereita, pitänyt toimistolla järjestystä... Kun mä vaan aattelen rahaa ja sitä että pitäis saada hulluna kauppoja aikaiseksi.

Tänään sitten tajusin, että oon tavannu mielettömästi yritysasiakkaita, tutustunut moneen uuteen ihmiseen, kuullut yksityisasioita heistä ja heidän yrityksestään, esitellyt meidän yrityksen toimintaa ja tuotteita. Vaihtanut mielipiteitä ja oppinut koko ajan uutta. Ja että juuri tämä on kaikkein tärkeintä meidän yritykselle. Koko ajan uusia asiakkaita, yhteystietoja ja neuvotteluja. Ei tarvitse tehdä välttämättä kauppaa, pääasia että jää mieleen, puskaradio kertoo paljon hyvää. Mä olen siis raivaamassa vasta tietä yritykselle, en takaamassa sen voittokulkua. Tai no olenhan, mutta silleen alustavasti vaan.

Pikkumyy kertoi blogissaan keskenmenostaan. Itku tuli. Ei voinut mitään. Elin rinnalla sitä raskauden paniikkia ja iloa. Ja vaikka itse ekan testin jälkeen tiesin, että nega se on, niin eläteltiin toivoa lymyävästä baby vol 1.0:sta. Jaettiin sille jo ulkonäölliset ominaisuudet meiltä kahdelta, mietittiin harrastukset, vaatteet, mietittiin kesä ja ensi talvi. Mielessään sitä seikkailee jo kauas ääriin ja todellisuus iskee päin kasvoja niin lujaa. Minä en tiedä, että mikä meillä on suunnitelma lapsen suhteen nyt. Jotenkin mä ajattelen sitä kihlautumista ja häitä ennen lasta. Mutta siltikin, silti... Lapsi on edelleenkin tärkein ajatus. Meillähän joulun aikaan oli puhetta loppuvuoden yrittämisestä, että silloin aletaan yrittämään. Sitten oli puhe syksyllä yrittämisestä, sitten kesällä yrittämisestä ja hups, jätettiin ehkäisy pois viime viikolla. En tiedä jääkö se pois tästä lähtienkin. Kierto on nyt 33 päivää, joten en todellakaan tiedä miten tästä edes alkaisi ovulaatioita laskemaan. Eikös se ole 14 päivää ennen kuukautisia? Tosin ne voi olla mulla miten sattuu, kun hormoonit on ihan sekaisin.

Kihlaus, häähumuttelut ja lapsokainen mielessä. Ja ihan hirmu hyvä olo siitä, että saadaan tulosta aikaiseksi 3 viikon soittelun jälkeen. Ja kevät tulee vauhdilla, aivan lumi sulaa silmissä. Hirmuisia lätäköitä ja aamulla oli liukasta, ku kävelin töihin. Ootan innolla kesää. Ja eilen kävin taas vesijuoksussa tunnin, sekä hankin jumppapallon tulevia pomppuja varten.

Ps. Elanorin perheeseen oli saapunut prinsessa viime lauantaina, blogin kommenteissa oli Elanorin mies prinsessan mitat ilmoittanut. Onnea sinne <3