Aivan helvetin paha olo. Join kahvia tuossa aamulla ja söin muutaman palan leipää. Eilinen tonnikalasalaatti miehen lautasella tuoksahti aivan hemmetin pahalta, eikä juuri mikään muukaan tänä aamuna tunnu mukavalta. Alavatsaa painaa kummallisesti ja minä kyllä tiedän että ei pitäisi hörhöillä yhtään mistään. Mutta oikeasti arvon ihmiset, tätä oloa on jatkunut jo viikon. Pääkipua, ellotusta, nyt muutaman päivän alavatsan nipistelyä, väsymystä ja mielialan heittelyä. Aika karut ovisoireet on. Tosin pillereiden lopettamisen jälkeen kaikki oireet on ollut potenssiin sata verrattuna entiseen. Menkkakivut maailman karmeimmat, turvotusta, kiukkuisuutta, ovulaatiokipuja... Mutta kuitenkin sitten ne turhanpäiväiset masistelut ja itkuvitutukset koko kierron ajalta on jäänyt pois.

Mies tirautti eilen pari kyyneltä. Kesken siivouksen. Se porhalsi vessan siivouksesta eteiseen mun luokse ja pysähtyi naama naantalin aurinkona suu virneessä kuin seinään. "Vauva, vauva, vauva, vauva" Ja vaan virnisteli kummallisesti. Mä että mitä nyt siellä vessassa oikeen tapahtuu ja mies vaan "mä ekaa kertaa ajattelin kunnolla, että jos meille tulee vauva" ja sitten; kyyneleitä. Mä hyppäsin kaulaan ja melkeinpä vollotin itsekin siinä sitten. Jatkettiin kuitenkin siivousta herkän hetken jälkeen. Hassua ajatella, että pyttyä kuuratessa miettii jälkikasvua...

Ystävä kysyi kaupunkiin tänään ja lupasin lähteä. Oikeasti olisi ihan kiva saada muutakin ajateltavaa kuin nämä vauvajutut. Jotenkin alkaa jo itseäkin hajottaa, että kun joka hemmetin nippaisua, ellotusta ja turvotusta alkaa analysoimaan. Mutta oikeasti, nyt on ekstra ekstra ekstra järkyttävä olo. Mahassa tuntuu keilapallo. (ja ei, tämä ei ole ummetusta kyllä :D)... Ja en sitten tiedä miten mä jaksan tuolla käppäillä, kun pitäis siis kävellen mennä. Toisaalta ois varmasti ihan hyvä, jos saisi vähän raitista ilmaa... Mutta niin, kaverillanihan on siis lapsi, joka tulee mukaan nyt. Pienen pieni vauva. Helpottaapa suuresti siis vauvajuttujen saralta :D... Huoh.

Illalla mies nukahti heti kun oli petiin päässyt. Itse jäin kuulostelemaan omaa kehoani ja ajatuksiani. Ensimmäistä kertaa jännitys kupli ja räjähteli sisällä. Perhosia vatsassa miljoonittain. Entä jos minusta tulee äiti, meistä perhe ja meille lapsi. Sisällä tuntui ilotulitusraketteja, harmoniaa, euforiaa, paniikkia... Eikä unesta tietoakaan. Melkein tökin miehen hereille juttelemaan minun kanssa, mutta ilmeisesti nukahdin itsekin... Tai no havahduin siinä vaiheessa, kun valveunessa minusta tuntui että minua tuijotetaan. Avasin silmät (tai ainakin minusta tuntui siltä) ja näytti niinkuin sängyn vieressä seisoisi joku. Sydän hyppäsi kyllä kurkkuun tuhatta ja sataa, mutta kun aivot heräsivät ja katse tarkentui, huomasin tuijottavani vain tyhjää seinää. Mies nukkui vieressä ihan tyytyväisenä, mutta kesti kauan ennen kuin keho rauhoittui taas nukkumaan. Ja taas muuten se sama juttu; mies kuorsaa ja hipsuttaa sänkyä jalallaan, kello raksuttaa isoon ääneen, liian kuuma huoneessa, mutta kylmä ilman peittoa... Tuommoiset elementit kyllä karkoittavat, painajaiset mukaan lukien, yöunet melko tehokkaasti. Ja kaiken lisäksi, minä olin tänä aamuna hereillä klo 8:15 ihan vapaaehtoisesti :O... No, se aika mikä jäi, ennen miehen töihin lähtöä, hyödynnettiin aika tehokkaasti.... *tirsk*