Aprillipäivä. Huomasin sen heti, kun käväisin irc-galleriassa, se on "myyty ruotsalaisille". Mutta ystävä jymäytti niin pahasti, että melkein itkuun purskahdin kun sulattelin hänen heittämää ajatusta. Ajatus oli apaut, että ystävä lähtee mun elämästä, eikä tavata enää pitkään aikaan. Melkein jo siinä sumussa sitten paljastin, että tuu nyt pian sitten takaisin, koska meille saattaa pienokainen vuoden lopussa tulla. Onneksi ystävä kertoi sitten huijaavansa minua ja minä sain pidettyä suuni supussa. Tosin minun osuuttanikaan ystävä olisi tuskin tänään niellyt, vaikka se totta siis onkin.

Tänään olisi pitänyt lähteä käymään ystävien luona, mutta jotenkin minusta vaan ei ole mihinkään järkevään tänään. Ja arvon lukijani, purskahdin sitten märyyn taas tänäänkin. Voivottelin edelleenkin sitä eilistä ja en vaan voinut olla märisemättä. Peiton alla nyyhkytin lohduttomasti ja mies tuli viereen tarjoten kainaloaan turvapaikaksi. Kerta kaikkiaan, olenpa esitellyt loistavat puoleni tässä viikonlopun aikaan. Olen suuttunut pienistä asioista kuin mikäkin raivotar, paasannut naisten oikeuksista, sinkkunaisten vapaasta valinnasta (ystäväni ovat sinkkuja ja he itse pohdiskelivat, onko seksi nyt jotenki likaista, jos sitä harrastaa vaan puutteen vuoksi), olen itkenyt epätoivon hetkiä, riemuinnut pienistä asioista, nauttinut olostani ja kihissyt suuria salaisuuksia. Menee ihan sekunnissa laidasta laitaan kaikki. Ja sitten *pum* olenkin seksinnälkäinen seireeni ja hyökkään mieheni kimppuun. Muutamassa viikossa taidan olla pian valmis jonnekin hoitolaitokseen. Tämähän tekee kertakaikkisen hulluksi. Kun ei tiedä mistään mitään.

Tänä aamuna hoksasin että pitääpä alkaa kalenterista tutkimaan ovulaatioita, yrittämisiä/kalasteluita, kuukautisia, varmoja ja epävarmoja, tulevia viikkoja jos olen raskaana. Lähdin niin vauhdilla sängystäkin, että lause jäi kesken, kun totesin tarvitsevani kalenterin. Mutta en edes suostu nyt aloittamaan tänne paasaamaan teorioitani raskaudesta ja kaikesta muusta, sillä pettymys tulee varmasti miljoonakertaisena, jos sorrun suunnitteluun ja haaveiluun yhtään enemmän.

Saisiko jotain muuta ajateltavaa, kiitos?