Ja negahan se oli aamupissasta. Mitäpä tähän lisäämään enää. En voinut odottaa enää jännitykseltäni. Menkkoja odotellessa... Kyllä harmitti, niin pirusti. Mutta pitää muistaa vaan, että hormonit heitteleepi miten sattuu pillereiden vuoksi, joten voi kestää vielä kauankin. Nyt pitää vaan relasti tästä lähtien. Lupaan hankkia muitakin kirjoittelunaiheita kuin raskautumisyritykset.

Pyykätty on, imuroitukin tämä asunto hämähäkin seiteistä, sovittu leffailtoja kavereiden kanssa, avattu verhot tästä lemmen luolasta ja huomattu että tuo vauvailu vaan ajaa meidät eroon kaikista rakkaista ystävistämme. Aion pyhästi lukea vielä piakkoin tuon Kuumana Bändiin kirjan ja aloittaa ehkä jotain uuttakin opusta. Ja siinä sivussa sitten vauvaillakin. Mutta nostaa kuitenkin kaikki ne ennen niin tärkeät asiat taas tärkeäksi.

Tein elämäni ensimmäisen hedelmäasetelman kulhoon tänään, vallan yllätin itseni. Normaalisti lätkin hedelmät vaan kulhoon ja unohdan ne myös siihen, kunnes ne on sinivihreän nukan peitossa. Nyt ne on niin kivasti tuossa, että ellen olisi ähkyssä, niin söisin kyllä jonkun noista. Illaksi aion surauttaa hedelmärahkaa ja lämmittää saunan. Ja helliä ihanaista miestäni.

Ei liene kellekään yllätys että sormet ja varpaat sykkyrällä odotan, josko mies minua uskaltaisi joskus kosaista. Tai siis ennen sitä jutella isäni kanssa. Mutta paljon muutakin olisi muistettavaa, vakuuttaa se automobiili (joka sitten kuitenkin päätyi siis meille, vaikka sanoin painokkaasti ettei niin ikinä), käydä parturissa ja vaikka mitä. Autoilu on laiskistanu meidät, mutta tänään reippaana kävelin töihin, meni melkein puol tuntia. Ihan rapakunto tulee heti kun perseensä auton penkkiin leväyttää.