Muutamana iltana mulla on nyt alkanut olla semmoista kuumotusta. Mun iho on aivan tulinen (otsa ei) ja mä en pysty peiton alla olemaan ollenkaan. Mutta jos peiton ottaa pois, tulee sitten kylmä kuitenkin. Mieskin nauroi että hohkan kuumana vieressä. Tämä nälkä on kyllä myös omaa luokkaansa. Eilen en kolmen tunnin aikana saunan jälkeen muuta tehnytkään kuin söin. Leipää, banaania, viinirypäleitä, join vettä, maitoa ja mehua. Ja silti oli vaan nälkä. Pitäis kuitenkin katsoa vähän, että mitä syö, ettei lähtis aivan räjähdysmäiseen nousuun tuo paino. Keskiiviikkona kävin puntarilla, paino oli samat 62,9 kg silloinkin.
Eilen sitten vannoin viimeisen kerran tähän raskauteen varmistustestin tekevän. Ja vau, ne viivat tuli siihen heti. Tulipunaiset ja niin kirkkaat ettei jäänyt arvailun varaan, että mitä minulle tapahtuu. Niinpä sitten eilen kerrottiin muutamalle kaverille uutisesta. Ja kun vauhtiin oltiin päästy, ei siitä loppua tullut. Soitettiin läpi sitten kaikki sukulaiset ja tuli kyyneleitä, onnen kiljahduksia ja isäni erittäin viileän cool onnittelu (iskä ei varmisti hihku mulle, mutta kotonaan se on kyllä aivan varmasti hihkunut). Laskettiin Papusen lähisukulaiset, tässäpä ne tulee
- Isoiso vanhempia (eli Papusen vanhempien vanhempien vanhempia) on 4
- Isovanhempia (Papusen vanhempien vanhempia) on 6 käytännössä 3 mummia, 3 vaaria (uudet puolisot mun vanhemmilla)
- Tätejä on 4
- 1 Eno
- 1 setä
- Äiti ja isi
- 4 tulevaa kummia
Tuleva täti soitti klo 23 aikaan illalla ja kysyi saako hän alkaa neuloa nuttua pienelle. Sanoin, että siitä vaan, itse kun en osaa kutoa. Nauroin kyllä, että ehtii kutoa vaikka mitä, mutta kuulema kun pitää suunnitella, tehdä takki, housut ja pieni lakki, niin se kestää kauan. Voi valtava, ihan hämmentävää kaikki.
Papunen pieni, olet jo niin tärkeä meille kaikille.