Takatalvi pääsi meidät pohjoisen ihmiset yllättämään ihan takavasemmalta. Toimistossa työn tohinassa kuulin vain pöytäradiostani, että ulkona sataa lunta ja sitähän on sitten puolesta päivästä saakka jo satanut. Kylmä ilma siis parina edellisenä päivänä enteili lumen tuloa. Kummallista. Mehän jo ystävän kanssa korkattiin kevät käyntiin jäätelöillä meren rannassa, joten kuinka kummassa se takatalvi edes kehtasi tulla. Plussakelejä on kuitenkin luvassa jo taas huomenna, kiitos siitä. Kevätkengissä tuulessa kasautuneet lumikinokset tuntuivat melko kylmiltä. Aamulla kuitenkin jostain syystä vaistomaisesti vetäisin kalsarit naftaliinista ja puin ne farkkujen alle.

Aamulla käytiin miehen kanssa apteekissa. Olin kyllä ihan satavarma, että törmätään siellä joihinkin tuttuihin, mutta ei siellä ketään näkynyt, vaikka kuinka kyräilin. Kävelin apteekkiin ja ensimmäisenä vitamiinihyllylle. Kivan ja ystävällisen näköinen naismyyjä käveli paikalle ja kysyi voiko auttaa... Mä olin hieman arka: "joo, tuota, kun nyt on sellainen tilanne, että me ei tiedetä onko meille tulossa vauveli..." Myyjä kiljahti saman tien "Ahaa, siis raskaustestejä" ja mä heti "niin no niitäkin, mutta lähinnä niitä vitamiineja, jotka soveltuvat raskaana olevalle". Myyjä meni aika noloksi, kun tajusi, että ensisijaisesti sillä testillä ei ole mitään merkitystä, vaan olen hakemassa vitamiineja sekä omega3-tabletteja. Myyjä kuitenkin sitten halusi minulle testejä esitellä ja kehoitti tekemään testin mahdollisimman pian. Totesin "niin no, kun h-hetkeen on vielä kaksi viikkoa aikaa odottaa tärppäsikö, niin en tee testiä vielä heti, mutta voin sen ostaa kyllä jo". Jotenkin tuli sellainen olo, että se myyjä nyt kuvitteli mun olevan täysin tollo, joka ei tajua milloin testi pitää tehdä. Mutta, ostin siis apteekista taas predictorin tuplapakkauksen, multi tabsin vitamiineja raskaana oleville naisille (ja aloitin ne jo tänään, varmuuden varalta), sekä omega3-tabletteja. Multi tabseissakin kun oli rautaakin lisätty, niin en sitten lisärautaa ostanut vielä, vaan sen tarpeen näkee sitten jos olen raskaana ja neuvolassa niin neuvotaan.

Mitäs sitten... Niin, rahaakin tuli ja maksettiin laskut pois. Kävin myös aamulla pankissa sen visa-kortin hakemassa ja se pankin setä kyseli kyllä sitten herra ties vaikka ja mitä. Olenko töissä, missä olen, mitä olen opiskellut, miten raha-asiat. Kun kerroin olevani myyntipäällikkö, niin mies kysyi tarvitsenko sijoitusneuvontaa. Arvatkaa olisiko naurattanut, kun tuumin että pitäisi ensin varmasti tienata jotain... Mutta ihan pokerinaamalla sanoin tuon sille sitten kuitenkin. Mulla on mun lapsuus kaupungin pankissa vieläki tili, vaikka en siellä on enää 4 vuoteen asunutkaan. Pitäisi siis siirtää tilit varmaan tänne kotikaupunkiin siis, mutta vielä se ei ole ajankohtaista.

Mähän jo joku aika sitten hehkutin sitä autoa, joka saataisiin. Komento vedetään takaisin, sillä meillä ei ole varaa maksaa sittenkään vakuutusmaksuja. Saatiin hieman puutteellista tietoa, että vakuutus olisi vaan 400 €, kun se on sitä 6 kk:ssa. Eli vuodessa 800  €... Ei siis mitenkään mahdollista maksaa noin suurta maksua + bensat vielä päälle. Onneksi tulee kesä, täällä pääsee aika hyvin kulkemaan, kun asutaan lähellä kaikkia palveluita eikä työpaikallekaan pitkä matka ole. Tietenkin sitten tulee ongelma, jos olen raskaana ja kasvan isoksi palloksi... Mutta sehän ei ihan yhdessä yössä tapahdu.

Minua muuten koko ajan jännittää. Ihan koko ajan. Semmoisia jännityskouristuksia tulee vatsaan jatkuvasti ja ne meinaavat sitten jo pistää oksettamaan. Ihan se jännitys siis. Se tulee ihan alitajuisesti, ei ehdi ees vauva-ajatus "ajatuksen tasolle", kun se kouristus tuntuu. Samanlainen tunne oli lapsena, kun piti mennä kuoron kanssa esiintymään. Esiintymiskuume, ramppikuume, jännitys, paniikki ... you name it. Täällä se on ja ihan hallitsemattomana. Lisäksi vielä, että nuo imusolmukkeet ovat vieläkin turvoksissa. Kipeätkin vielä. Yskää on, mutta se on varmasti myös jo täällä ilmassa leijuneen katupölynkin syytä. Toivottavasti nyt ei mitään pahaa kevät räkistä tule. Just ku töissäkin on alkanu mennä hienosti.

Ja nyt kun on tajunnut, että ratkaisen kohtaloni, tulevaisuuteni ja elämämme jatkuvuuden pissaamalla tikkuun kahden viikon päästä, olen alkanut niitä vauvajuttujakin netistä lukemaan. En mitään kauhukertomuksia, enkä foorumeita. Mutta yleistä tietoa, sikiön kehittymisestä ja muusta. Tuli muuten aika yllätyksenä, että miehen syötit ovat vikkeliä kavereita, uivat viidessä minuutissa vatsaonteloon (joo, mua hämää tuo vatsaontelo-nimitys) eli jos ovulaatio on ollut ja olen jäänyt sänkyyn hengailemaan ehkä joskus jopa köh jalat kattoa kohti, on varmasti syötit oikeaan osoitteeseen päässeet. Miten muuten voi haluta, ikävöidä, toivoa, pelätä sellaista asiaa, jota ei vielä edes ole...? Ja ajatella, että se tulee melkein tyhjästä. Parista solusta.