Tänään käytiin siinä kauan odotetussa ensimmäisessä neuvolassa. Neukkatäti oli rempseän mukava ja minä ainakin pidin hänestä. Kertoili muuttohommista ja muutenkin hajamielisestä olosta. Ei oikeastaan tullut mitään uutta tietoa, mitä jo en oisi tiennyt. Ultra on todellakin se yksi ainoa, rakenneulta ja se meillä on sitten 24.7 eli muutama päivä ennen meidän suurta päivää. Lääkärineuvola on 11.6 eli jo parin viikon päästä. Paino mulla oli vaatteet päällä 64,9 kg eli se vaikuttais vähän pudonneen, jos vähentää jonkin verran vaatteita painosta pois *virn*. Pissa oli puhdas. Verta otettiin kaksi putkiloa ja annoin suostumuksen että Kela saa pakastaa mun verinäytteen ja käyttää niitä tarvittaessa sairauksien tutkimiseen.

Koska niskapoimu-ultraa ei täällä tarjota, olisi mahdollisia poikkeamia tutkittu verinäytteellä. En halunnut ottaa lähetettä verikokeeseen. Mä en nähnyt sitä mitenkään tarpeellisena. Rakenneultraan mennään varmaan sitten, ellei iske pakollinen tarve nähdä pientä ennen sitä.

Doblerilla sitten paineltiin masua joka kulmalta ja neukkatäti kertoi hetken kuulleen jotain ja kone ilmoittikin sykkeeksi 141. Mutta pian se katosi eikä suostunut enää tulemaan kuuluville. Kerroinkin että ultrassa selvisi että mun kohtu on taaksepäin, joten saattoi Papunen vaan painua takaisin kohdun suojiin. Oma sykkeeni oli 80 pintaan, joten tuollaista äkillistä hypähdystä se ei voinut tehdä. Sitähän sanotaan että se olisi poikasyke, kun noin matala... Mutta ei voi sanoa mitään, kun vain ihan hetken kuului. Minä itse olin niin keskittynyt jännittämään persusta ja reisiä että pysyin siinä petin laidalla, etten kuullut kyllä mitään.

Mies oli mukana ja aika hiljaa istuksi vieressäni. Hieroi hartioitani kyllä kun verinäytettä otettiin. Mä sitten inhoan sitä toimitusta ja mun verisuonet pakenikin silmissä neukkatätin neulan alta. Siinä niitä läpsittiin ja puristeltiin esiin sitten. Mutta hyvin onnistui, vaikka nipistikin. Miehen käskin lopettaa hieromisen heti alkuunsa silloin, mua vaan alkoi entisestään pelottaa. Neukkatäti kertoilikin että joku kerta olikin mies ottanut ja pyörtynyt kun puolisolta oli verta otettu. Sanoi että oli mielenkiintoista pelastaa miestä tajuihin ja yrittää varoa suonessa töröttävää neulaa... Melkoista meininkiä.

Kaksi viikkoa seuraavaan kertaan siis. Huomenna matkustan yksin junalla apuvoimaksi miehen kotiin ylppäreiden järjestelyyn. Mies seuraa perjantaina autolla perästä töiden jälkeen. Ens viikolla on sitten keskiviikkona reissuun lähtö kohti Helsinkiä ja Ozzy-vaaria. Jee!

Ja aivan oli unohtua, laskettuaika koneen mukaan on 22.12... Mutta se varmistuu sitten rakenneultrassa. Että yksi päivä tuli mun odotukseen lisää, mentäis nyt 10+4 (vaikka oikeesti 10+3)...