Mittasivat sairaanhoitajat eilen sen multa SPR:n veripalvelussa. Hemppa oli 145, enkä syö kuin yhden vitamiinin päivässä. Eli ei ainakaan kahta tarvii raudan takia ottaa. Kalsiumiakin näköjään saan vetää hyvällä omalla tunnolla, sillä kalsium tahtoo estää raudan imeytymistä (c-vitamiini taas auttaa imeytymiseen). Joten ihan yhtälailla saan juoda maitoa ja jugurttia hirmuisesti kuin tähänki asti. Tosin saattaa kompensoida, ku tulee noita hedelmiäkin aika paljon päivässä syötyä.

Mies aloitti työt tänään, samassa paikassa missä on viikonloppuisinkin ollu. Nyt vaan pääsee ihan joka päiväkin sinne. Tai joutuu, miten sen nyt  ottaa. On ollu älyttömän mukava, että hän on ollu kotona ja oon saanu halata milloin vaan. Nyt se tulee vasta iltakuudelta kotiin ja siihen asti saan tuijotella seiniä ihan yksin.

Opparin tekeminen ei nappaa yhtään nyt, kaksi päivää sujuikin sen kanssa kuin siivillä. Ens maanantaina mun pitää mun opiskelukaupunkiin mennä palauteseminaariin harjoittelusta ja sitte pitää opinnäytetyön aloitusseminaarin. Menee maanantai siellä sitte. Ja heti aamusta tietenkin pitää lähteä. Inhottaa bussilla mennä heti kukon kiekaisun jälkeen. Miestä jos ei töihin käsketä maanantaiksi, niin hän lupas lähteä kuuntelee mun seminaaria ja ts. siis viemään mua opiskelukaupunkiin. Itse en uskalla ajaa autolla, kun en oo koko kotterolla vielä kertaakaan ajanu, niin en lähe kyllä lähes 80 kilsaa heti ajamaan sillä.

Jospa se motivaatio palautuis mun luokse vähitellen. Jos sais ees otteen yhteen noista kirjoista ja kattelis läpi mitä tarviin niistä. Niin ois hyvä mieli sitten. Pitäis syödäkin jotain, ruokahalu vaan tuntuu olevan kateissa.

Masua kiristää välillä ihan törkeesti ja oonkin aamuin illoin rasvannu koko kropan että ei tulis ainakaan kovin hirveästi raskausarpia. Tosin en tiedä sitten tehoaako ihan tavallinen kosteusvoide niitä vastaan. Mutta en osaa yhtään sanoa onko mun maha kasvanu. Välillä tuntuu että on, mutta sitte ehkä kuitenkaan ei. Argh :D Nyt sitä vielä odottaa, mutta lopussa sitten saattaa tuntua että ois vähempikin riittäny. Lököpöksyt jotka aiemmin on lähes tippunu päältä, jättävät nyt resorista rannun masun kohdalle. Mutta nipistelyä tuntuu välillä aina, että muistaa jotakin tapahtuvan.