Aamupahoinvoinnin suhteen. Ei metriäkään ylimääräistä liikettä, suoraan herätessä aamupalaa ja saattaa hyvällä tuurilla välttyä siltä. Ainakin tänään onnistuin tuossa. Tosin on saanut syödä sitten vähän väliä jotakin. Ja perhana, ens viikolla ois kuukausipalaveri taas hemmetin kuusessa, jonne pitäis aamusta matkustaa monta tuntia. Mietin kuumeisesti että miten mä vältyn tuolta reissulta. Nimittäin esimiehen autoon nouseminen melkein kolmeksi tunnikse aamu 7 aikaan on painajaista. Enkä mä halua kertoa sille todellakaan, että mistä on kyse. Helvetin helvetti. Täytyy varmaan pyytää palaverin siirtämistä hieman myöhemmäksi, että ei niin aikaisin aamusta tarviis lähteä.

Eilen kävin taas allasjumpassa, tänään pidetään välipäivä. Paino oli 63,6 jumpan jälkeen illalla. Plussaamisesta tähän asti on siis tullut painoa 700 g. Tosin tuokin heilahtelee vuorokauden ajan mukaan ja sen mukaan mitä on syönyt.

Mä oon kahtena aamuna herättäny mun esimiehen nukkumasta yhdeksän aikaan aamulla. Eikä ne mulle mitään kotoa tehtäviä töitä sitten antaneet. Mutta tämähän on toisaalta harjoittelu, niin en ala kyllä väkisin ketään vääntämään mulle töitä. Oon niin väsynyt tuohon työporukkaan, kukaan ei halua sitoutua mihinkään, asioita unohdetaan, kukaan ei pidä yhteyttä riittävästi toisiin, niin mä oon ottanut kannan, että fine, ei sitten. Alussa mulla oli intoa ja halusin tuossa porukassa pelastaa maailman suunnilleen, mutta ei enää. Arvot heitti häränpersettä, kun sain tietää olevani raskaana. Mua ei vähääkään voinut enää kiinnostaa, että osaako insinöörikoulutuksen käyneet äijät johtaa firmaa tuottavasti. Ei kiinnosta vähääkään.

Aloitin kuitenkin opinnäytetyön aloitusseminaarin valmistelun tänään ja ensimmäinen raakaversio power point esityksestä meni opettajalle tänään. Jos edes sen saisi hoidettua kunnialla loppuun. Mä oon niin raivoissani siitä, että ei minua todellakaan kohdella hyvin että minulle muistettaisiin antaa töitä. Raivostuttaa olla kotonakin. Mutta vielä enemmän raivostuttaa, jos istun toimistolla tyhjän panttina. Mikään ei siis todellakaan ole hyvä. Ois ihan jees, jos hyvillä mielin voisin täällä kotona istua. Mutta toisaalta, kukaan ei koskaan hauku siitä, jos ei jotain oo muistanut hoitaa. Se on niin tuon porukan tyyliä, että sitä ei edes pidetä negatiivisena. Mä sitten ite vihaan sellaista "oho, hups, unohtu"-välinpitämättömyyttä. Ja mä pahasti alan oppia siihen. Mutta niin kuin sanottu, ei väkisin.

Niinpä mä päivät tällä viikolla olen kotoa laitellut sähköposteja, täyttänyt työpaikan foorumeja, herätellyt nukkuvan esimieheni, joka ei soittanut minulle tänään ja vain syönyt kun on nälättänyt. Selannut nettiä ja lukenut vauvalehtiä. Meneehän se aika näinkin...