Meemeilyn jälkeen palaan hieman kummastuttaviin asioihin, jotka tässä nyt jonkin aikaa on minua vaivannut. Onneksi asiasta olen mieheni kanssa pystynyt jo puhumaan, että en aivan yksin näitä pohdi, mutta kirjoitan nyt tännekin aatokseni. Nimittäin nyt se on tullut sitten taas tännekin, se haluttomuus. Aivan helvetillinen kirosana mulle, sillä minä olen mielestäni todella seksuaalinen ihminen ja nautin normaalisti kaikesta muhinoinnista. Mutta ei, nyt ei mitään. Ei haluta edes miehen suuteloihin vastata ja kosketukset ahdistaa suunnattomasti. Ja sitten yhtäkkiä minä muistin, että hitto, näin mulle kävi just pillereidenkin aikaan. Hormoonipilsujen aloittamisesta meni kolme kuukautta ja pamahti päälle hirveät estot ja haluttomuus. On hirveää kun haluaisi haluta. Mutta ei pysty seksiin. Tämä on nyt alkanut ihan vasta, enkä vain pysty siihen. Tähän asti oon ollu kuin kissa kuumalla katolla ja olen viihtynyt hyvin vaakatangossa mieheni kanssa, mutta nyt ei. Ja on aika paha, kun mieheni ilmaisee aika suoraan sen, että tekisi mieli pupuilla. Ja minä yritän selittää, että minäkin haluaisin olla hyvä ja hellä, mutta en vaan pysty siihen. Haluan halauksen, hellän kainalopaikan ja tiedon siitä, että minua rakastetaan edelleenkin, vaikka lopputulos ei olisikaan hikinen paini lakanoissa. Ja se painaa mielen niin matalaksi. Mä ajattelin, että mä välttyisin kokonaan tältä estoiselta elämältä. Mutta tässä taas oon. Kaikki muu elämässä kirkastaa mun päivän, seksi ei käy ees mielessä. No nyt puhun tästä ihan siksi kun tästä ollaan pari päivää miehen kanssa puhuttu.

Mä sanoinkin, että on ihan uskomatonta, kuinka voi kadottaa itsensä yhtäkkiä. Viikko sitten tunsin itseni naiseuden täyttämäksi ja olennoksi, jolla on tunteet ja halut. Ja nyt olen yhtäkkiä taas tunnevammainen hiljainen otus, joka nauttii kainalopaikasta, mutta ei halua yhtään enempää. Eikä se minua ees ahdistaisi. Mutta tottakai tulee paineita, jos toinen aamulla, päivällä ja illalla muistaa sanoa, että vau kun olisi kiva muhinoida. Mä pyysin ymmärtämään ja antamaan aikaa. Ei painostamalla tule mitään, mä en pysty mihinkään säälipanoon. Mä sanoin että mä haluan syttyä ihan yhtälailla kuin aina ennenkin, ehkä se nyt vaatii vain enemmän aikaa. Ja miehellä pitäisi olla kärsivällisyyttä hellimiseen, ei saa olla mielessä vaan se että "kohta pääsen porautumaan tuon sisuksiin"... Huoh.

No, sitten kun tuo asia on nyt tässä ylhäällä, niin sitten siirrytäänkin tisseihin. Ne on kummalliset. Nehän ottivat kunnon kasvuspurtin tuossa vähän aikaa sitten, ottivat ympärysmittaa muutaman sentin kuukauden aikana. Nyt sitten tapahtuu taas ihmeitä. Nimittäin nännit. Ne ovat aamulla ja illalla rasvaisen tuntoiset. Enkä siis ole niitä rasvannut. Mitään maidon herumista en ole huomannut, mutta nännit ja nännipihat nyt vain ovat sellaiset kosteat ja rasvaisen tuntoiset aamuisin ja iltaisin. Mies tuumaili, että saattaahan se maidon tuotantoon valmistuva rinta muuttua millaiseksi vain. Ja sitten olen huomannut, että rinnosita irtoaa valkoista "töhnää". Se on niinkuin hilseilevää kuivanutta ihoa, ei mitään nestemäistä. Sitä on rauhasten kohdalla aamuisin ja iltaisin. Että onkos tää nyt sitten sitä maitotiehyiden kehittymistä vaan. Luulen niin ja oletan. Mutta en oo keltään muulta kuullut tommosista. (Nyt äkkiä irc-galleriaan kyselemään :DDD, mua aina niin naurattaa siellä kun keskenään spekuloidaan oireita, että tuleeko siellä yhtään viisaammaksi, kun neuvot on jokapuolella niin erilaiset. Mutta on se ihan hupaisaa seurattavaa).

Papuselle siedätettävä levy on löydetty. Se on Kristian Meurmanin loistoplätty. Ihana levy. Lisäksi isi musisoi Papuselle kitarallaan Mama I'm Coming Homea (Ozzy), Tears In Heavania (Eric Clapton) ja More Than Wordsia (Extreme). Ja niin, lauloihan isi lauantaina singstarissa Tina Turnerin Simply The Bestiä ja hyvin vetikin :). Lapsesta tulee musiikillinen ja monipuolinen. Heh.