Vaivoja ja oireita täälläkin, kun niitä alkaa miettimään. Mutta ne mä niitä niin merkille laita. Tai ainakaan oo aatellu että se ois jotenki raportoimisen arvoista. Lonkkasärkyjä mulla on ollu melkeen kuukauden nyt ja vihlovaa kipua silloin, jos nousee liian äkkiä istumaan. Selkää aristaa välillä jonkin verran ja vetää sitten lapaluusta persukseen asti selkälihakset jumiin. Rintoja jomottaa ja kuumottaa päivittäin. Mutta mitäpä noista, ne on niitä perinteisiä raskausvaivoja, niin en oo ees hoksannu niistä tänne kertoa. Laurelin kun tuossa edellisen postauksen kommenttilaatikkoon nakkasi, että onpa ilo kun ei ole ongelmia raskaudessa. Mutta enhän mä noita oireitani oo ongelmiksi luokitellutkaan.

Mies taivasteli, että sattuukohan meille vielä jotain kamalaa, kun raskaus on ollut niin helppo. Mä vähän suutahdin kannustavasta lauseesta ja kysyin sitten että no mikä on sitten vaikea raskaus? Se, että oksentelee? Se että kärsii veren tiputtelusta tai eteisistukasta ja on nostelukiellossa? Vai onko niin, että raskaus kuin raskaus vaatii joka tapauksessa naiselta aika paljon. Iho ja kroppa venyy uskomattomiin mittasuhteisiin. Hormoonit tuottavat kropassa yhdynnän ja hedelmöittymisen seurauksena verenkierto- ja ravintokanavan ihmiseen, elävään ihmiseen joka kasvaa naisen sisällä 9 kk. Mieli ja alitajunta tekee työtä itsestään, huomio alkaa kiinnittyä perheeseen ja tulevaan perheenjäseneen. Ja tähän kaikkeen ei voi valmistautua, katsella vain päivä kerrallaan että mihin mennään. Kyllä se vaatii minusta naiselta tarpeeksi jo ilmankin että oksentelee, kivistää tai on nostelukiellossa. En minä tiiä, mutta minusta tuommoinen vitun lokerointi on sieltä ja syvältä. Yksilöllistä tämä on loppuun asti ja ei voi sanoa että "sulla toi on niin paljon helpompaa mitä mulla oli". No, mistäpä sitä aina tietää ihmisestä miten he kokevat oman raskautensa. Toisten mielestä et oo raskaana ollutkaan kunnolla, etkä tiedä siitä mitään, jos et ole vähintään 4 kk kyykkinyt pytyllä oksentamassa aamua iltaa. (anoppi nauroi mulle just noin...) Tulee mieleen, että no anteeksi. Että kyllä tässä muutenkin on jo ihan tarpeeksi miettimistä.

Mutta mutta, nyt on sitten käsillä meidän honeymoon :) Huomenna startataan auto iltapäivällä ja lähdetään täältä ajelemaan etelään päin. Edessä on viikonloppu hotellissa, kellutaan omassa ammeessamme, syödään taas hedelmiä ja suklaata. Lauantaina meillä on kylpyläpäivä ja hierontaan meno molemmilla. Illalla mennään sitten ulos syömään ja ehkä yökerhoon tanssimaan, jos vaan jaksan. Sunnuntaina sitten autolla karautetaan taas miehen kotiin, ollaan siellä yksi yö. Sieltä sitten lähdetään veljeni luokse ja tarkoitus olisi mökkeillä yön yli keskellä metsää ja grillata hyvää ruokaa. Mies on ensi viikon lomalla, pitää loman nyt ennen koulun alkua. Vähän ihanaa! Saan viimeinkin itselleni muutaman myöhäisen aamun ja miehen seuraa pitkin päivää. Olen onnessani!

Ai niin... Papunen potkii nykyään jo niin kovaa, että potkut näkyvät ulospäin. Eilen illalla haltioissamme seurasimme pikku miehemme iltajumppaa. Odotetaan toista jo niin kovasti. Valmiina meillä on jo vaunut, turvakaukalo, sitteri ja hoitopöytä. Vaatteita on varmaan ensi kesään asti eri kokoja :) Myös villanuttuja on toiselle valmistumassa, miehen sisko neuloo. Löysin nuttuun ihanat ruskeat napit, maksoivat vain 20 senttiä kappale. Vielä olisi hankkimatta itkuhälyyttimestä hoitopöydänalustaan, väliin mahtuu tutit,tuttipullot jne... Mutta tässä vähitellen :)