Maanantai-illan päätteeksi alkanut nenän kutina on äitynyt kunnon räkätaudiksi. Nenä vuotaa, aivastuttaa, yskittää. Silmät on turvoksissa ja niveliä kivistää. Kuumetta ei kuitenkaan ole. Olo on kuin maantiejyrän alle jääneellä. Tänään on valmennus, tahdon silti mennä sinne, koska siellä käsitellään synnytystä. Pahoittelen muiden mammojen vuoksi jo nyt itsekkyyttäni että kipeänä menen muut tartuttamaan.

Päätin aloittaa syömään taas kaksi vitamiinilisää päivittäin. Lisäksi mä syön niitä antibiootteja, ehkä niiden vuoksi mulla tää olo on kuitenki aika siedettävä. Yöllä pystyy hengittää nenän kautta.

Uusi sänky tuli toissapäivänä, voi onni ja autuus. Voin oikoa koipeni miten haluan ja pitää käsiäni miten haluan. Miestä saa kyllä etsiä välillä viereltä, mutta löytyy kuitenkin vielä :)

Muuten, tässäpä loistava biisi teille: Live-Overcome Mä ainakin liikutun sydänjuuriani myöten.

Tarvitsen muuten taas uusia rintaliivejä, kuppikoko on kasvanut nyt 85C:hen. Alussahan se siis oli 75B. Tänään varmaan käyn ostoksilla. Lisäksi pitäis leikata hiukset ja värjätä ne myös. Haluaisin hemmotella itteeni jotenkin.

Miksi se muuten on niin, että kun katsoo peiliin, huomaa paksut nilkat, puolimetriset persposket, kaksoisleuan alun, pölkkyreidet, suonikohjun (joo, semmoinen perkeleen juttuki on tuohon vasempaan reiteen ilmestyny) ja mies vaan sanoo että oon kauneimmillani. Omituista. Näin nuhaisena vaikea uskoa mitään. Maailma on minua vastaan ja minä sitä. Möh.