Olikin toista kertaa tänään. Lääkäri teki sisätutkimuksen, totesi kohdunkaulan siistiksi ja sen olevan 3 cm pitkä, kiinni ja napakka. Vauva oli kovasti liikkeellä tutkimuksen ajan, luikahteli dopplerin alta karkuun ja lääkäri nauroikin että vatsanahkat liikuvat vauvan mukana, kovin on eloisa kaveri. Sykkeet vaihteli 150 yläpuolella vauvalla. Verenpaineet oli hyvät, pissa puhdas ja hemoglobiini 115 (kävin nämä mittauttamassa neuvolantätillä ennen lääkäriaikaa). Kysyin orgasmisupistuksista, että mitäs sitte kun minun oma orgasmini aiheuttaa supistuksen ja painotin että siinä vaiheessa harvoin mies on kerennyt vielä tulemaan. (Kun kovasti tuputttivat sitä siemennesteen vaikutusta supistamiseen) Olin jo sanoa, että "anteeks vaan, mä yleensä tulen ennen miestäni, joskus jopa useampaan kertaan, että eipäs sotketa nyt sitä mieheni lemmenlientä tähän asiaan". Normaalia on, koska kohtu supistelee orgasmin aikana ja lihakset laukeavat jännitystilasta. Seksiä saa harrastaa kuulema niin paljon kuin haluja riittää. No, riittäähän niitä jonkin verran, se vain että tuo maha alkaa olla tiellä jo...

Ensimmäiset mammahousut käymässä pieneksi! (noin niinku huomautuksena ja terveisinä Lindalle, jonka lainaamista housuista nyt on kyse... :D ) Eli masun yli ulottuva kangaslipare ei riitä peittämään pötsiä enää. Ja kyllä vaan, tämä pötsi on jotenki harpannu ja paukahtanu tuohon. Edessä tommonen kiinteä jalkapallo joka on on semmoinen torpeedomainen :D

Jouduin vaihtamaan nyt muuton vuoksi neuvolaa ja meillä alkaa nyt torstaina synnytysvalmennuksetkin. Tai perhevalmennukset, miksi niitä nyt haluaa kutsua. Just niitä istuntoja jossa käsitellään parisuhteesta synnytykseen kaikki. Kolme käyntiä ennen synnytystä ja kaksi synnytyksen jälkeen. Kolme seuraavaa torstaita ollaankin sitten valmennuksissa ja seuraava neuvola on joskus 32+6 (26.10).

Muutto alkaa olla ihan ok jo, tavarat on suurimmaksi osaksi purettu. Oon pessy astiat ihanaisella astianpesukoneellamme ja pyykänny tänään kolme koneellista pyykkiä. Siis ihan tätä meidän omaa pyykkiä. Papusen tavarat oottavat vielä laatikoissaan ja pusseissa tämän pyykkisuman purkautumista. Laittelen sitten vähitellen. Pinnasänky kasattiin tuossa, kun se oli jotenkin niin ressukka osina tuolla makkarin nurkassa. Mutta voi kamala mikä paniikki siitä tuli, kun katsoin miehen kasausta. Meillekö oikeesti vauva, tuohon sänkyyn nukkumaan? Mä en ees puhu vauvaa, mä en ymmärrä niitä, mä en osaa ja kuitenki kaikki menee ihan pieleen. Välillä tuntuu että voisko tässä painaa peruutusnappia vielä ja voisko postimies vaan tuoda sen vauvan ettei mun tarviis synnyttää. Mä voin niin hyvin että synnytys varmaan sitten on niinku lekan isku päähän. Tai pettymys, vähän niinku koko raskausaika on tuntunu niin käsittämättömän helpolta. Huh, avauduinpa.

Iik, en mää osaa. Höpön löpön.