Neuvolassa kaikki taas hyvin, kuten aina ennenkin. Eipä siitä siis sen enempää. Kontrolli on ensi perjantaina klo 9 ja varauduttava on siihen että käynnistykseen jään. Joko sit osastolle ottavat tableteilla käynnistettäväksi tai vauhdittavat tipalla, kalvojen puhkaisulla tms... Huoh. Olo on tosi tosi surkea. Tahtoisi omin voimin tehdä tämän, ei mitään ylimääräistä.

Miehen kanssa ollaan vietettykin laatuaikaa. Nakuiltu keskellä päivää, katsottu leffoja, luettu kirjoja, käyty kävelyllä, silitelty, tehty hyvää ruokaa ja oltu vaan. Tuntunut niin hyvältä, että tuo viikon päästä tuleva käynti on ihan Iik-juttu :D Mielialat vaihtelee, tule jo vauva, älä vielä tuukkaan, tässä on niin hyvä olla. Sekopäistä meininkiä ja väsyttävääkin kieltämättä.

Veikkauksia satelee kaikkialta vauvan syntymästä, tätä päivää on veikattu, kuun viimeistä päivää jne. Soittoja satelee että miten menee, onko oloja jne. Vielä toistaiseksi siedän kaiken erittäin hyvin, koska olen kokenut tämän kaiken niin lähentävänä. Olen ollut sukulaisiini, erityisesti isääni erittäin kaukainenkin, mutta nyt kaikki ova läsnä, innoissaan ja turvana. Ja odottavat pienokaista syntyväksi.

Kaikki on siis pohjimmiltaan erittäin hyvin. Mutta ihmisluonto, mikä malttamattomuus meissä asuukaan.