Good versus evil, sillä teemalla mennään tänään. Kyseessä siis tissit aka maitorauhaset, maailman paras tissibaari. Olen hokenut lapselleni imetystilanteissa, että vaikka pojat sitten isona sanovat että maailman parhaat tissibaarit aukeavat heti kun on täyttänyt 18, se on täyttä potaskaa, sillä ainoastaan tässä vaiheessa on maailman paras tissibaari. Pitää hengissä, maistuu ilmeisen maukkaalta ja on saatavilla ihan melkein milloin vain. Siis olisi, jos nuo maitorauhaset ei heittäytyisi vastahankaan. Mulla on hyvä tissi ja sitten paha, paha tyhmä tissi.

Oikea tissi on suorastaan jumalan lahja lapsukaiselleni, sitä elämän nektaria tulee ihan tarpeeksi ja sitä riittää. Vasen tissi on sitten tyhmä, laiska ja saamaton tissi. Sieltä kun ei meinaa tulla sitten millään opilla yhtään mitään. Lapsukainen on kuitenkin ilmeisen ravittu, ruokailee rinnalla puolisen tuntia nykyään, vartin verran myös tällä laiskalla tissillä. Mutta se reuhtominen ja kamala toheltaminen on sitten minusta äärimmäisen vittumaista. Siis, kun maitorauhasesi on muutaman sentin ihmistaimen nielussa erittäin tiukassa otteessa alipaineessa (et saa sitä tissiä irti, et sitten millään. Paitsi työntämällä sormen sinne nännin ja kielen väliin) ja tissiä nykäistään sekunninsadasosassa ilman että ehdit edes reagoida n. 5 senttiä taaksepäin. Huomaat vain että sattuu selkärankaan asti ja vedet valuu silmistä. Kiitos tissi, kiitos.

Tuossa juuri lypsylehmän virkaa toimittaneena seurasin taas tätä paha tissi-hyvä tissi asetelmaa. Pumppasin oikean: 60 milliä maitoa, pumppasin vasemman 20 milliä erittäin vaivalloisesti. Vaikuttaisi niinkuin herumisrefleksi joko puuttuu tai on erittäin huono tyhmässä tississä. Miksi pumppasin? No siksi, että olin niin helvetin väsynyt tänä aamuna, jäin nukkumaan sänkyyn, annoin töihin lähtevälle miehelle lapsukaisen valvomaan mukaan (mies nousi ennen kahdeksaa, lähti töihin kymmeneksi). Poika oli juonut korviketta 100 milliä. Luonnollisesti kun sitten heräsin tuossa, niin tuntui että maitorauhaset paukahtaa saman tien. Mutta mitäs mitäs, onko kummakaan että tarvetta korvikkeelle on, jos pumppaan maitoa 80 milliä ja lapsi juo sitten päälle kuitenkin korviketta yli 100 milliä??? Tiedän, pumppaaminen ei tyhjennä noita maitorauhasia niin hyvin kuin lapsi itse, mutta myönnettävä on, että ei riitä. Sillä selvä. Mun maito ei riitä.

Olen tässä hurahtanut synnytyksen jälkeen jonkinverran luontaistuotteisiin; fenkolivettä lapsen vatsavaivoihin silloin kun niitä oli ja nyt tämä mammatee. Olen juonut mammateetä muutaman viikon ja kyllä sen eron huomaa: se tohottaminen ja reuhtominen, sekä 45 minuutin imetyssessiot per tissi on historiaa. Paitsi tuon tyhmän tissin osalta. Siinä reuhdotaan välillä. Eilen illalla maratonimetys alkoi meillä klo 18; imetystä puolen tunnin välein, poika imeskeli 10 minuuttia ja nukahti puoleksi tunniksi. Sama uudestaan ja uudestaan kymmeneen saakka. Siinä vaiheessa kun nänninpäät alkoi huutaa hoosiannaa (juurikin tuossa klo 22) tumppasin tuttipulloon korviketta ja sanoin miehelle: sun vuoro. Kyllä siinä alkaa vituttaa ihan kympillä, ettei vessaan kerkeä, kun pitäisi työntää maitorauhanen toisen nieluun samalla tulipunaisella sekunnilla kun silmät aukeaa. Korviketta meni illan aikana toistasataa milliä. Ou mai gaad. Lapsi valvoi puoli kahteen saakka ja vaati syötävää/juotavaa puolen tunnin välein.

No, mikäs siinä. Lapsi saa ruokaa. Ja kasvaa. Mutta entäs sitten tämä epäonnistumisen tunne? Tekisi mieli siis silpoa nuo maitorauhaset irti ja naulata ne seinään. Kiitti vitusti, teistä olikin tosi paljon hyötyä juuri siihen tarkoitukseen mihin teidät on tehty. Tiedän, tärkeintä on että lapsi saa edes sen vähäisen määränkin äidinmaitoa, vaikka rinnalle annetaan korviketta. Itse olen korvikkeella kasvatettu lapsi ja noh, ehkä jotenkin älyllisesti vajavainen, mutta kuitenkin ihan kelpo yksilö (eiks nii, hei....) Imetys on jotenkin päätynyt pakkomielteeksi. Muistatteko kuukausi taaksepäin, kun mietin että eikös se oo ihan pervojen hommaa, työntää nyt lolo suuhun pienelle lapselle, kun tähän asti niitä on puristellut ja nuoleskellut oma mies?? No, ei oo pervoa. Ja juurikaan en voi ymmärtää miksi mies noissa ruokkimissa mitään eroottista näkee.

Ja taas, palataan siihen, että asioista ei yksinkertaisesti puhuta. Sain neuvolasta muutaman lappusen, jossa kerrottiin imettämisestä. Tärkeimmiksi pointeiksi niissä muodostuu: imetä paljon, lapsentahtisesti, pumppaa vain helpottaaksesi pahinta kivistystä, vältä palelluttamista ja kuinka hoitaa rintatulehdus. Mutta ei mulle kerrottu, että mun tissit alkaa "supistella" kun ruoka-aika lähestyy. Olinpa missä vaan, muutama tunti imetyksestä ja voilá: tissejä alkaa kiristää sellaiset vanteet ylhäältä nänniin asti, että hampaissa asti pakottaa. Ja luonnollinen reaktio on: tartu tisseihin kiinni ja paina. Olipa melko mukava hetki bussipysäkillä keskustassa viime perjantaina n. 50 ihmisen kanssa. Tissisupistus tuli, paleli jo muutenkin ja nännipiha rutistuessaan saa aikaan erittäin suurta kipua. Ja meikätyttö mitään ajattelematta lämppää kädet tissien päälle ja painelee niitä. Mahtoivat ihmiset katsella, että mikäs täti se tämä on, hieroskelee tissejään keskellä kirkasta päivää.

Eikä kukaan sit kertonu, että voi olla että toinen tissi on tyhmä tissi. Ja toinen hyvä loistava tissi. Tai että voi sattua että molemmat on tyhmiä tissejä. Yksilöllistä. Mutta olin niin helvetin pettynyt siihen, että oma maito ei riitä. Pääsen asiasta yli, annan korviketta lisänä ja sillä selvä. Laitoksella kuuntelin jo kuinka maidonnousuvaiheessa joku pumppasi 200 milliä maitoa. Mä sain pari pisaraa aikaiseksi :D En tosin käynyt lypsyhuoneessa kokeilemassa. Mutta kikkailin sairaalalla ihan huoletta ilman liivejä. Taisi olla toinen vuorokausi synnytyksestä, kun heräsin maitoläikät paidassa ja melkein tuuletin. Mutta en tiennyt vielä, että mulla on tyhmä tissi muhimassa tuolla paidan sisällä.

Olin tosi tyytyväinen sairaalan toimintaan, kätilöt opettivat oikeasti tissistä pitäen imetyksen salat. Kaikki imetysasennot käytiin läpi, minun asento ja kuinka lapsi asetellaan siihen rinnalle. Imuote tarkastettiin joka kulmalta ja homma lähti rokkaamaan oikein hyvin. Paitsi ehkä se syyllistävä asenne, kun vein lapsen kansliaan ja kerrottiin että lapsi oli syönyt jo silloin lisämaitoa 150 milliä. Mun ois tehny mieli potkaista päähän sitä kätilöä joka mulkaisi ja sanoi: selvästi olisi lapsi kaivannut yöllä rinnalle. Kiitos vaan, olin valvonut kolme vuorokautta ja kun viimein unen sain nukahtamislääkkeellä ja nukuin 6 tuntia, niin en olisi välttämättä näitä sanoja halunnut kuulla. Niin tai näin, mun mielestä äitien tulisi saada levätä oikeasti synnytyksen jäljiltä. Vierihoito on kiva juttu, on ihana katsella omaa lasta. Mutta siinä vaiheessa kun herää vauvan suoliston ääniin jo, koska aistit on yliherkkiä, niin on hankala nukkua. Ja sairaalassa oloaika tulisi olla lepoa. No ei ollu mulla kyllä. Koko viikko meni jotain 12 tunnin unilla.

Ja tietenkään mistään näistä asioista ei saisi stressata. Se vähentää maidontuloa entisestään. Mukava oravanpyörä. Haluaisin ruokkia lasta jatkuvasti, aina kun hän sitä vaatii. Mutta kuivilla rinnanpäillä ja puolen tunnin syöttöväleillä alkaa tuntua jo oikeasti välillä siltä että eiköhän tämä joo ollut tässä. Mutta ei nuokaan syöttövälit ole tuollaisia koko ajan, ainoastaan tuo alkuillasta puoleenyöhön... Päivisin ja öisin syöttövälit on 3-4 tuntia ja silloin lisämaitoa ei edes tarvita.

Väsymys tekee osansa, yöllä tahtoisi lahjoittaa tissit miehelle ja käskeä heidän painua keskenään olohuoneeseen. No, lähes näin se menee, mutta pullosta silloin. Ääh, tämähän ei tällä lätinällä kummene. Puhdistinpa vain omaatuntoa ja syyllisyydentunnettani. Asia ei jauhamalla kummene, mutta saanko sanoa? Tai no en mä ennenkään lupaa oo tarvinnu: aika yliarvostettua tuo touhu. Koska sanomatta jätetään ne asiat, jotka muodostuvat varmasti monen ongelmaksi ja sitten ollaan hädissään, syyllisenä ja yksin. Ja mikä huvittavinta: korvikkeiden mainostus alle puolivuotiaille on kiellettyä. Se on imetyksen vastaista. Niin onko nyt perkele kummakaan että sitä äidit kieriskelee syyllisyyden tuntoisina, kun kaupassa tuntuu että niskaa ja korviakin punottaa korvikehyllyllä: olen huono äiti ja maanmatonen, ostan lapselleni tätä.

Mietin vaan että miten ne ennenvanhaan on pärjänny? Eikös silloinkin oo ollut naisia, joilla imetys ei onnistu? Onko annettu lehmänmaitoa? Vai onko kaikki Aunet, Martat ja Tildat ollu supertissejä, että pöydän päässä seisoo Eero viis vee ja sanoo: anna äitee tissiä. Ja Tilda kaivaa tissin esille, maitoa tulee vaikka siihen kahvikuppiinkin lorauttaisi.

Ai perkele mä oon katkera.