* jokeltaa hervottomasti, hiljainen hetki on nukkuessa (ei oo äidiltä peritty, ei...)
* kurlata kuolalla ja yhdistetään tuohon ensimmäiseen taitoon
* hymyillä ja katsoa viekoittelevasti silmäkulmasta
* kannatella jo hiukan päätä, mutta mahallaan olo ei ole suosikkia kovin kauan
* seurataan leluja 180 astetta sujuvasti
* kasvaa: pituus nyt 59,7 cm ja painokin 5400 g, pipo 40 cm ( 7 viikon iässä)

Vaipanvaihtohetket on jotain ihan suosikkia, nakuilu on kivaa ja hoitopöydällä juttua riittää kans. Jalat ojennetaan nätisti vuorotellen housujen lahkeita kohti, jos ollaan siis sillä päällä. Jos ei olla niin sitten ei ojenneta.

Rotarokote (suun kautta thank god) annettiin eilen ja nyt täällä hangataan räpylöitä hysteerisesti ja lotrataan käsidesillä. Sivuvaikutuksia ei näkynyt ainakaan nyt ekan vuorokauden aikana. Poitsu saa nimen 8.3 ja en taida sitä nimeä täällä paljastaa kuitenkaan... Ymmärrätte varmaan. Meidät on kutsuttu vauvaperheeksi perhevalmennuksiin, mennään kertoilemaan vauva-arjesta. Jänskättää, ku omassa valmennuksessa muut odottajat oli yli kolmekymppisiä, lähes 10 vuotta vanhempia siis kuin minä (olen 23 v.) joten mietin ottaako mua kukaan todesta, jos kerron näistä asioista... varoittelin terkkaa että mulla on aika kärkevät mielipiteet imetyksestä ja siitä miten asioista ei puhuta riittävästi... että saatan varmaan säikäyttää jonkun jos alan laukomaan... mutta pitää vastata vaan kysymyksiin eikä liikaa kertoa, tämä on kuitenkin vain minun näkemykseni ja minä koen nämä näin. Yksilöllisyys kunniaan siis.

Poitsu nukkuu päivisin vaan vaunuissa pitkät päikkärit, sisällä ei uni maistu. Nukahtaminen sisällä tapahtuu rintakehääni vasten yleensä, itse ei nukahdeta. Nyt kuuluu huuto vaunuista, got to go!