Voisin syleillä koko maailmaa, olo on kuin lottovoittajalla. Tai no en minä tiiä miltä lottovoittajista tuntuu, mutta olo on kertakaikkiaan loistava. Lapsukainen on uinunut toista tuntia päiväunia parvekkeella, aamun pilvikeli on muuttunut aurinkoiseksi ja tunnen suurta morkkista siitä että istuksin pyjamassa sisällä ja juon kahvia. Noh, taidan viedä vaunut alakertaan sitten kunhan poitsu herää ja käydä kävelyllä hänen kanssaan, kun kakkospäikkäreiden aika koittaa tuossa myöhemmin iltapäivällä.

Aamulla puntari näytti, että lähtöpainoon on on vähän reilu kilo. Meillä kun on tuollainen analoginen viisarivaaka, joka ei näytä grammoja, niin katselin sillä mallilla, että n. puoltoista kiloa ois matkaa vuoden 2007 helmikuun painoon. Olen sujahtanut vanhoihin farkkuihin helposti, enää yhdet superhoikkis-ajan farkut odottavat kiinteytymistä. Liikkunut olen kolmesti viikossa kuntosalilla ja pumpissa. Vaunuillut olen pariin otteeseen viikon aikana yleensä, leppoista muutaman tunnin kaupunkireissuja tarkoitan tässä tapauksessa. Jaloittelua koko aika tuo, harvoin istahdan muuten kuin bussissa noiden reissujen aikana. Ruokailut olen säännöllistänyt nyt niin, että kahden-kolmen tunnin välein tulee syötyä ja olen huomannut sen parantaneen maidon tuloa ihan huomattavasti. Jos jää välipalat tai toinen lämmin ruoka välistä, herään yöllä nälissäni. No, heräänhän minä yöllä muutenki, kun poikaa saa imetellä n. 3 kertaa yön aikana.

Ja sitten se viime lauantai... Voi elämä meillä oli niin kivaa!!!! Mä kävin tanssimassa, tanssin neljä tuntia yhteen putkeen. Oli niin kivaa tavata kavereita ja jutella niinkuin ei oltaisi erossa oltukaan pitkiä aikoja. Drinksuttelukin jäi taka-alalle, oli niin paljon puhuttavaa ja niin paljon tanssittavaa. Jonttu nukahti kun teimme lähtöä kaupunkiin ja aamulla mummi oli käynyt Jontun noukkimassa sängystä kiljahtelemasta. Isillä oli pää hiukan kipeä taas ja pohti, että seuraava kerta voisi olla sitten vuoden päästä. Ystävien kanssa puhuttiin, että voisi sitä suunnitella jotain yhteistä ilman tuota alkoholiakin. Odottelemme kesää, grillauskelejä, mölkyn pelausta ja mahdollisia teema-iltamia (60-luku tai jotain sellaista). Pelien pelausta ja jutustelua. Ystävien näkeminen antoi niin paljon voimaa, että voisin itkeä onnesta! Suosittelen siis ihan kaikille, pidetään sitä sitten sellaisenä äitiyden ylläpito-toimintana ;)

Lapsosen kehittyminen on ihanaa seurattavaa, kaikkeen tartutaan kiinni. Isi herätettiin tänä aamuna hiplaamalla partaa kuolaisella kädellä ja hihkumalla tietenkin iloisesti. Itse olin jo hereillä, kun nostin pojan aamuimetykselle sänkyyn. Leluja on alettu viemään vähitellen suuhun, usein ne kyllä kopsahtavat otsikkoon ja aiheuttavat itkunpirahduksia. Päikkäreitä nukutaan vaunuissa ainakin yhdet edelleenkin, 3-5 tuntia silloin. Myös sitten toiset unoset vaunuissa, ne on sellaista parin tunnin luokkaa. Poitsu nukkuu n. 16-18 tuntia vuorokaudessa.

Harrastelemme nyt vauvauintia ja käytiin eilen piipahtamassa seurakunnan kerhossa. Ei ollut se vaan aivan meidän paikka, mun suhteeni tuonne yläkertaan kun on hieman tosiaan poikkeava, niin koin sen aika ahdistavana. Lisäksi kerhossa oli vanhempia lapsia eikä nimestään huolimatta siellä ollut yhtään vanhempia lastensa kanssa. Joten se siitä kerhosta. Äiti-vauvajooga kiinnostaa, ehkäpä tuossa kesällä-syksyllä sinne suuntaamme. Vauvan kanssa olen vapautunut muutenkin, en enää pelkää hänen itkuunpirahtamisiaan kaupungilla ja juokse hysteerisenä ulos liikkeestä, jos poika alkaa vaunussa kiukutella. Jotenkin häpesin sitä, mutta voiko vauvalla olla luonnollisempaa tapaa ilmaista itseään? Se kun on se ainut tapa vielä toistaiseksi jokeltamisen lisäksi.

Ai niin... Meillä ei ole käytetty ehkäisyä nyt ollenkaan sitten aikoihin. Viime perjantaina piti jo raskaustesti tekaista, kun alkoi tuhrutella ruskeaa vuotoa ja tuli nii mieleen Jontun odotuksen alkuaika. Negaa näytti. Pikku kakkonen ei ole tilauksessa tänne kyllä, mutta eihän se maata kaatava juttu olisi jos toinen tulisi... Kyllähän sitä joka kerta lakanarallin jälkeen miettii että hoh hoi, onko se kumitus nyt niin vaikeaa, mutta oikeasti, se on vastenmielinen vekotin. Ja hormonaaliset ei sovi tänne sitten yhtään. Krääh. Mitenkähän muualla?