Toissaviikolla miehen vanhemmat soittivat ja ilmoittivat että tulevat lauantaina 5.4 meille ja suovat meille vapaan illan kahdestaan. Lähdettiin sitten ravintolaan syömään. Syönnin päälle soitettiin että miten menee ja mummi ja vaari kertoivat Jontun menneen yöunille jo yhdeksän maissa. Tässä vaiheessa siis oltiin oltu poissa puolitoista tuntia. Päätettiin jatkaa iltaa vielä drinkkien merkeissä ja lähdettiin yhteen yökerhoon istumaan ja tanssimaan. Kotiin palattiin yhden jälkeen, poika nukkui edelleen eikä ollut sen iltayhdeksän jälkeen inahtanutkaan. Sunnuntai aamuna heräsin klo 7 Jontun kanssa, leikittiin, juteltiin, naurettiin ja katsottiin mummin ja vaarin kanssa lastenohjelmia ja kertoiltiin Jontulle tulevaisuudensuunnitelmista mummolassa. Sunnuntaina vierailtiin kaverin synttäreillä, sekä mun isän synttäreillä.

Isäni luona tuli sitten puhetta, että olen vuoden verran suunnitellut tässä nyt yhteistä iltaa tyttöystävien kanssa, että heitä keräisi useamman kauempaakin meille ja lähdettäisiin iltaa viettämään. Jontun kummitäti, paras ystäväni, tulee ensi viikonloppuna, joten siihen sovittiin meno jo ristiäisten aikaan. Ja sitten mää hoksasin että nämä menot sattuivat peräkkäisille viikonlopuille. Ja siitäkös sitten tuli maininta meille, että joka viikonloppuko sitä teillä niitä menoja on ja lapsi joutuu muiden hoidettavaksi. Yritin heittää koko kommentin mielestäni, koska ei me olla menossa oikeasti joka viikonloppu, nämä sattuivat nyt kahdelle perättäiselle viikonlopulle. Yritin keventää mieltäni yhdelle ystävälleni, että tulipa mulle paha mieli siitä kommentista. Aattelin että ystäväni ymmärtää, hälläkin on lapsi, että miten tärkeää olisi että on muutakin. Mutta joo, kommentti oli että ei hän lastaan raaskisi jättää muille.

Tätäpä on sitten itketty nyt pari päivää. Olen huono äiti, mun täytyy olla. Kun jätän lapsen muiden hoitoon ja lähden vaan. Pidän hauskaa, nauran ja juon muutaman drinkin. Mä en oikeasti haluaisi puolustella tätä nyt mitenkään mutta aiompa sanoa vähän tästä.

Missä se raja menee, että mikä on sallittua? Jos mä sanon että me vietettiin miehen kans laatuaikaa kahden, naurettiin vedet silmissä vanhoille muistoille, puhuttiin lapsesta koko ilta vaikka yritettiin välttää aihetta, muisteltiin ensitapaamistamme, suunniteltiin kesää, hääpäivää, synttäreitä ja juhannusta, että miten nämä juhlapäivät voitaisiin viettää lapsen ehdoillakin. Sehän kuulostaa loistavalta, eikö niin? Mahtava juttu, että saatiin olla kahden hetki (6 tuntia). Mutta jos sanon missä puitteissa oltiin, yökerhossa drinkkilasin ääressä, niin ollaan maailman paskimpia vanhempia. Jos kerron että ensi viikonloppuna tapaan rakkaimpia ystäviäni puolen vuoden jälkeen, sanoisin että jutellaan kuulumiset, pelataan jotain peliä, syödään jotain pientä? Mutta jos sanon että mennään mahdollisesti tanssimaan, nii taas ollaan tekemässä maailman suurinta pahuutta.

Eli jos ymmärsin oikein, lapsen saannin jälkeen pitää harrastaa seksiä pimeässä peiton alla ihan hiljaa, koskaan ei saa nauttia alkoholia, missään ei saa käydä ellei se ole korkeakulttuurista tai et ole liikenteessä lapsen kera. Itsekästä on myös harrastaa jotain yksin ja itsenäisesti.

Paska mutsi kuittaa.