Poika tietää selkeästi että mitä sitä yhden kanssa tuhertamaan, tehdään kerralla kaksi! Niinpä äiteen peukalon syrjässä jollottaa komeasti kaksi pienenpientä koloa, johon oli hyvä purimet jyrsäistä. Hyvästi hampaaton hymy, siellä jollottaa nyt kaksi pientä helmihammasta. Ja ai että niillä on kiva tarttua lusikkaan kiinni syöttäessä ja se äiteen peukalonsyrjäkin on makoisa pala. Selvisipä syy parin viikon levottomiin öihin, poika pyöri, hyöri, ähersi ja puhersi sängyssään. Mielenkiinnolla jään odottamaan, milloin jatkoa seuraa. Ylärivistön hampaat kulmahampaisiin asti ovat olleen koholla ja turvoksissa jo kaksi kuukautta.

Ensi tiistaina rokotetaan taas poikaa 5 kk neuvolakäynnillä. Minne se aika oikein menee? Vaikka välillä nämä päivät ovat pieniä ikuisuuksia jotka eivät tunnu loppuvan ikinä, niin silti minun pieni mieheni kasvaa vain, eikä tottele ollenkaan käskyjäni jäädä taskukokoiseksi kääpiömieheksi jota voisin pussailla vielä 30 vuoden päästäkin.

Jäppiselle on kehittynyt myös selkeä huumorintaju. Ja kiero sellainen. Odotetaan nätisti se soselusikallinen suuhun ja sitten annetaan palaa, pöristellään niin maan vietävästi. Keittiön takaseinässä saattaa olla valkoinen puhdas siluetti sillä kohdalla missä äiti/isi istuu, ympärillä sosekuorrute. En olisi uskonut että tämä aika tulee näin pian. Vastahan nauroin että pian poika istuu sylissä ja hakkaa pöytään nyrkillä ja sotkee verhot ja sohvankin, mutta en tiennyt että se tulee näin pian. Jonttu on erittäin halukas kahvimukille, sen seurauksena sain kahvit päälleni ja sohvalle, kun poika hamusi kahvikuppia suuhunsa. Seuraavalla kerralla kyllä annan lusikalla, jospa se loppuisi se vaatiminen :D Sohvan kylki on myös sitterissä tapahtuvan syötön myötä saanut sosepisara-kuorrutteita ja verhot varmasti sotkeentuu siinä vaiheessa kun siirrymme syöttötuoliin pöydän ääreen.

Meinaan tikahtua onnesta ja paniikinomaisesta rakkausryöpystä kun perhepedissä makoillessa poika silittää isänsä kasvoja ja kierittää isin partakarvoja sormien välissä. En tiedä miten päin olla, minä en tiennyt että tämä voi olla välillä näin rankkaa, rakastaa pohjattomasti. Se tunne tuntuu lyövän keuhkot kasaan ja vie jalat alta. Rakastaa niin paljon, että heikottaa. Minun perheeni, olen meistä hemmetin ylpeä.